Valintoja ja itsensä voittamista

Dietti lähestyy puoliväliä. Väsymys painaa ja kesästä huolimatta on villasukat naisen paras ystävä.
Moni on kysynyt, että miten minä tämän teen ja aion nyt kertoa miten se osaltani tapahtuu:

Valinta 1:
Päätin muuttaa ulkonäköni ja elämäntapani terveellisempään suuntaan

Valinta 2:
Hommasin itselleni kunnon rytmiryhmän taustalle pääsemällä Fitfarmin pt-asiakkaaksi, eli itseni ei tarvitse päätäni vaivata miettimällä mitä söisin, miten treenaisin ja mitä teen jos tuntuu että homma ei toimi, Jari "Bull" Mentula hoitaa ajattelemisen minun puolestani, jos tuntuu että pää ei pysy mukana, niin Gustafsbergin Jutta ja Raappanan Varpu auttavat asiaan, puhumattakaan minkä tuen saan muista asiakkaista. Eikä pidä unohtaa, että kato on käynyt sosiaalisessa elämässä, eli ne parhaimmat ja tärkeimmät ystävät ja tuet ovat enää jäljellä, sekä perhe, ennen kaikkea puoliso, tukee arjessa. Kivisen Teron vetämät pienoiset "lämminhenkiset jumppatuokiot" Tampereen WFC:lla ovat sitten taas oma lukunsa ja motivaation lähteensä. Eikä pidä unohtaa mainita, että uusia ystäviäkin on painonpudotusprojektin mukana tullut ja he omalta osaltaan auttavat jaksamaan ja jakavat samanhenkisinä sen tuskan minkä välillä joutuu kokemaan.

Valinta 3:
Asetin tavoitteen ja ajattelen enää "ballistisesti" siihen pääsemistä. Eli kiristelydietin ensimmäisenä aamuna laukaisin itseni matkaan kohti tavoitetta ja sinne mennään suoraviivaisesti. Mielihalut kuuluvat asiaan, mutta ne ovat tämän kesän ajan "ei tartte välittää" -listalla.

Jokainen päivä on siis uusi päivä. Joka ikinen aamu aloitan taas kerran projektin alusta. Jokainen päivä voitan itseni ja mielihaluni. Jokainen päivä olen VOITTAJA.
Vaikka sanotaan, että "aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta", niin tässä projektissa minä olen voittaja. Pahin kilpailijani ei ole vaaka, siihen ei tuijotella, vaan omasta itsestäni löydän suurimman vastuksen, joko mielihalujen, tai tulosten näkemättömyyden kautta. Jos en tekisi annettujen ohjeiden mukaan, niin heittäisin rahaa hukkaan ja pettäisin itseäni, sekä pettäisin taustavoimani. Varsinkin itsensä pettämisen jälkeen en voisi katsoa itseäni silmiin peilistä.

Eikä meillä lasketa, mutta enää kuusi päivää tankkaukseen. Ja sitten muuten napa naukuu niin, että viimeiset 2kk menee kevyesti ilman isompia tuskia :D

Minä tein tietoisen valinnan ja noudatan sitä. Asenne ratkaisee!