Virallisestikin on nyt päästy tavoitteeseen, eli perjantaisessa lääkärinlausunnossa lukee "normaalivartaloinen potilas".
Jalan tuomiohan oli sitten, että "leikataan, eli puhdistetaan nilkka ja jäykistetään".
Muuta tuolle ei enää ole tehtävissä. Nyt vain koitetaan saada se kivuttomaksi.
Silleen oli hyvä tuuri ja 3kk leikkausjono 5 päivässä, kiitos peruutuspaikan.
Eli pakollinen tupakkalakko alkaa tänään, kun tupakointi jää leikkaussaliin. Luutuminen ei onnistu, jos tupakoin. Eikä varmasti tule olemaan helppoa.
Tässä istuskelen, harmittelen etten saa kahvia ja odottelen taksia.
Seuraavat 6 viikkoa jalka on kipsissä ja sen jälkeen vielä 4 viikkoa ortoosissa. Kyllä tää sit taas siitä alkaa lutviutumaan.
tiistai 11. syyskuuta 2012
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Kokonaistulos kesä 2012
Tässäpä tulosta, eli mitä on kropasta lähtenyt aikavälillä 17.5.-6.9.
paino: -8kg
vyötärö: -10cm
lantio: -8cm
hauis: -3cm
reisi: -4cm
rinnanymp.: -7cm
Tämä päivä vielä tiukemmin, sitten pari rennompaa päivää ja uusin kujein syksyyn.
Mukavaa, kun puurokin palaa takaisin ruokavalioon.
paino: -8kg
vyötärö: -10cm
lantio: -8cm
hauis: -3cm
reisi: -4cm
rinnanymp.: -7cm
Tämä päivä vielä tiukemmin, sitten pari rennompaa päivää ja uusin kujein syksyyn.
Mukavaa, kun puurokin palaa takaisin ruokavalioon.
tiistai 4. syyskuuta 2012
Kadonneen vyötärön metsästys
Välietappipäivä alkaa olla käsillä. Flunssaa on podettu kohta viikon verran ja buranaa sekä vitamiineja on kulunut aika tavalla. Pelonsekaisin tuntein astelin pari päivää etuajassa vaakalle ja siellä se lepää, välitavoite on saavutettu! Painoa on pudonnut nyt yhteensä 45kg! Tarkat mitat ja tulokset sitten torstaina, perjantaina syödään puuroa. :)
Tässä luvattuja kuvia matkan varrelta:
Ensimmäiseksi surullinen alkutilanne ajankohta heinäkuu 2009, tämän jälkeen tilanne pysyi painon ja koon osalta suunnilleen samana:
Sitten kuosi, kun takana on 2x GFG ja 2x Lite, eli pt-taipaleen alkuvaiheesta heinäkuussa 2011:
Päivän kunto 16.4.2012, kun takana on yli 6kk pt-asiakkuutta sekä rajuna podetut ja sittemmin leikatut sappikivet(eli inha jarru projektissa):
Seuraavana pirteä kesäkuva lomareissulta kesän kiristelyjen jo alettua, eli Särkänniemessä oltiin 10.6.2012:
Kiristelyn puoliväliprofiili, ystävän hääpäivänä(ja se ainoa tankkaus koko kesänä) 14.7.2012:
Sitten ne tämänpäiväiset. Kuntohan on pikkasen turvoksissaoleva, kiitos buranan ja flunssan, mutta muutosta on tullut enivei:
Ratsastushousujen koko on pienentynyt koosta 48 kokoon 36.
Perjantaina syödään puuroa :)
Katsellaan miten matka jatkuu, kiinteytymistä tartteis ainakin rutkasti. Vaakaan tuijottelu loppuu taas torstaina, jolloin laitan digivaakaan patterit paikoilleen, että saan tarkan lukeman(tällä hetkellä on tuollainen kiekkovaaka käytössä, jotta tietää edes suurinpiirtein suunnan). Kuvat ja mitat ratkaisee.
ISO KIITOS ohjeista ja tsempeistä kuuluu kyllä Jari "Bull" Mentulalle. Monesti tuli mietittyä, kun korvienväli hannasi vastaan, että koodaisiko Jarille, sitten pieni ääni huuteli takaraivossa, että "se vastaa kuitenkin, että 'LOPETA SE TURHA AJATTELU JA TEE'".
Projektini myötä olen saanut lisäksi monta monituista uutta tuttavaa ja jopa ystävää, ketkä ovat sitten tsempanneet ja tukeneet vaikeina aikoina. Ja KIITOS myös Sussulle, joka olet aika vierestä seuraillut ja tsemppaillut, sekä ottanut loputtoman määrän kuvia pyydettäessä, sekä mahdollistanut aerobisen liikunnan lainaamalla hevosta, saaden samalla aikaan vanhan sanonnan "hevosella on iso pää, anna sen murehtia puolestasi" toteutumisen.
Kiitos myös perheelle sietokyvystä, eritoten mies on ollut kovilla. Ja kiitos niille ketkä eivät ole loukkaantuneet, kun olen omissa eväissä liikuskellut, eivätkä talon tarjoilut ole "kelvanneet".
Matka jatkuu ja kunhan tämä flunssa hellittää, niin rauta alkaa saamaan kyytiä entiseen malliin.
This is my life!
Tässä luvattuja kuvia matkan varrelta:
Ensimmäiseksi surullinen alkutilanne ajankohta heinäkuu 2009, tämän jälkeen tilanne pysyi painon ja koon osalta suunnilleen samana:
Sitten kuosi, kun takana on 2x GFG ja 2x Lite, eli pt-taipaleen alkuvaiheesta heinäkuussa 2011:
Päivän kunto 16.4.2012, kun takana on yli 6kk pt-asiakkuutta sekä rajuna podetut ja sittemmin leikatut sappikivet(eli inha jarru projektissa):
Seuraavana pirteä kesäkuva lomareissulta kesän kiristelyjen jo alettua, eli Särkänniemessä oltiin 10.6.2012:
Kiristelyn puoliväliprofiili, ystävän hääpäivänä(ja se ainoa tankkaus koko kesänä) 14.7.2012:
Sitten ne tämänpäiväiset. Kuntohan on pikkasen turvoksissaoleva, kiitos buranan ja flunssan, mutta muutosta on tullut enivei:
Ratsastushousujen koko on pienentynyt koosta 48 kokoon 36.
Perjantaina syödään puuroa :)
Katsellaan miten matka jatkuu, kiinteytymistä tartteis ainakin rutkasti. Vaakaan tuijottelu loppuu taas torstaina, jolloin laitan digivaakaan patterit paikoilleen, että saan tarkan lukeman(tällä hetkellä on tuollainen kiekkovaaka käytössä, jotta tietää edes suurinpiirtein suunnan). Kuvat ja mitat ratkaisee.
ISO KIITOS ohjeista ja tsempeistä kuuluu kyllä Jari "Bull" Mentulalle. Monesti tuli mietittyä, kun korvienväli hannasi vastaan, että koodaisiko Jarille, sitten pieni ääni huuteli takaraivossa, että "se vastaa kuitenkin, että 'LOPETA SE TURHA AJATTELU JA TEE'".
Projektini myötä olen saanut lisäksi monta monituista uutta tuttavaa ja jopa ystävää, ketkä ovat sitten tsempanneet ja tukeneet vaikeina aikoina. Ja KIITOS myös Sussulle, joka olet aika vierestä seuraillut ja tsemppaillut, sekä ottanut loputtoman määrän kuvia pyydettäessä, sekä mahdollistanut aerobisen liikunnan lainaamalla hevosta, saaden samalla aikaan vanhan sanonnan "hevosella on iso pää, anna sen murehtia puolestasi" toteutumisen.
Kiitos myös perheelle sietokyvystä, eritoten mies on ollut kovilla. Ja kiitos niille ketkä eivät ole loukkaantuneet, kun olen omissa eväissä liikuskellut, eivätkä talon tarjoilut ole "kelvanneet".
Matka jatkuu ja kunhan tämä flunssa hellittää, niin rauta alkaa saamaan kyytiä entiseen malliin.
This is my life!
perjantai 17. elokuuta 2012
Kun pää vetää, mutta kroppa ei kestä
Pitkästä aikaa päivitystä.
Muutama viime viikko on tullut kiehuttua omassa liemessä, koska huono jalkani sanoi poks. Viimeiseen asti painettiin täysillä, kuuntelematta niitä pieniä merkkejä mitä oli ilmassa. Ja hyvä on jossitella nyt jälkeenpäin: JOS olisin taipunut ja ottanut saikkua muutaman päivän ajoissa olisiko jalka poksahtanut. JOS olisin antanut periksi ja jättänyt lomituksen kesken, niin olisinko saikulla. Ja tätä jossittelua voisi jatkaa koko päivän.
Tästä hyvästä sitten ortopediaika nitkahti viikkoa aiemmaksi, mitä oli alunperin suunniteltu, eli oma etappipäivä onkinn 7.9., eikä 14.9.
Päätä on rassannut sitten liikkumattomuus. Eli jos jalat ei kärsi kannatella kroppaa, niin miten liikut. Ja kun oman korvienvälini tiedän, niin vähän varoen salilla tehtyyn yläkropan treeniinkin suhtaudun, koska pää kehoittaa kumminkin kokeilemaan "mitä nilkka kestää".
On niitä tuloksia tullut liikkumattomuudesta huolimatta ja jotain kotitreeniä yläkropalle on tullut tehtyä myös.
Viralliseen normaalipainoisuuteen on matkaa 2kg ja aikaa lääkärikäyntiin on 3 viikkoa, joten nyt kiristyi entisestään ruokavalio. Sinne meni marjat, vapaat vihannekset ja hedelmä palarista. Kolme viikkoa istuu vaikka seipään nenässä, eli eteenpäin painetaan kaikesta huolimatta. Periksi antaminen ei ole missään vaiheessa tullut mieleen.
Ja onneksi on liikuntamuotona olemassa ratsastus. Kaverin hevosta olen käynyt "kiusaamassa", jotta saan edes jotain liikettä. Selkäännousu tapahtuu korkealta jakkaralta, jottei tarvitse pahemmin oikeaa jalkaa vaivata. Pysyy samalla oma selkä ja lantio liikkeessä, ettei tule sitten niiden suhteen takapakkia, ainakaan kovin pahasti.
Hevosella matkustaminenhan ei paljoa kaloreita kuluta, mutta se ratsastaminen kunnolla alkaakin sitten jo mukavasti vaikuttamaan.
Kyllä tämä tästä vielä riemuksi muuttuu. Jos yhtä reippaasti päivitän tilannetta, niin seuraavan kerran onkin luvassa kuvamateriaalia ja lopulliset tulokset. Tämä siis ehkä...eihän sitä tiedä miten tässä tulee reipastuttua :)
Muutama viime viikko on tullut kiehuttua omassa liemessä, koska huono jalkani sanoi poks. Viimeiseen asti painettiin täysillä, kuuntelematta niitä pieniä merkkejä mitä oli ilmassa. Ja hyvä on jossitella nyt jälkeenpäin: JOS olisin taipunut ja ottanut saikkua muutaman päivän ajoissa olisiko jalka poksahtanut. JOS olisin antanut periksi ja jättänyt lomituksen kesken, niin olisinko saikulla. Ja tätä jossittelua voisi jatkaa koko päivän.
Tästä hyvästä sitten ortopediaika nitkahti viikkoa aiemmaksi, mitä oli alunperin suunniteltu, eli oma etappipäivä onkinn 7.9., eikä 14.9.
Päätä on rassannut sitten liikkumattomuus. Eli jos jalat ei kärsi kannatella kroppaa, niin miten liikut. Ja kun oman korvienvälini tiedän, niin vähän varoen salilla tehtyyn yläkropan treeniinkin suhtaudun, koska pää kehoittaa kumminkin kokeilemaan "mitä nilkka kestää".
On niitä tuloksia tullut liikkumattomuudesta huolimatta ja jotain kotitreeniä yläkropalle on tullut tehtyä myös.
Viralliseen normaalipainoisuuteen on matkaa 2kg ja aikaa lääkärikäyntiin on 3 viikkoa, joten nyt kiristyi entisestään ruokavalio. Sinne meni marjat, vapaat vihannekset ja hedelmä palarista. Kolme viikkoa istuu vaikka seipään nenässä, eli eteenpäin painetaan kaikesta huolimatta. Periksi antaminen ei ole missään vaiheessa tullut mieleen.
Ja onneksi on liikuntamuotona olemassa ratsastus. Kaverin hevosta olen käynyt "kiusaamassa", jotta saan edes jotain liikettä. Selkäännousu tapahtuu korkealta jakkaralta, jottei tarvitse pahemmin oikeaa jalkaa vaivata. Pysyy samalla oma selkä ja lantio liikkeessä, ettei tule sitten niiden suhteen takapakkia, ainakaan kovin pahasti.
Hevosella matkustaminenhan ei paljoa kaloreita kuluta, mutta se ratsastaminen kunnolla alkaakin sitten jo mukavasti vaikuttamaan.
Kyllä tämä tästä vielä riemuksi muuttuu. Jos yhtä reippaasti päivitän tilannetta, niin seuraavan kerran onkin luvassa kuvamateriaalia ja lopulliset tulokset. Tämä siis ehkä...eihän sitä tiedä miten tässä tulee reipastuttua :)
torstai 26. heinäkuuta 2012
Tankkausta, väsymistä ja pieniä huomioita
14.7. koitti odotettu tankkauspäivä, samana päivänä juhlistettiin parhaan ystävän häitä. Osuipa nappiin samalle päivälle. :)
Tankkauspäivä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Kroppa alkoi olla väsynyt, pää onneksi veti, niin tuli työt tehtyä ja ohessa treenattuakin. Tosin ajatuksetkin kulkivat kuin täi tervassa ja kaiken sai varmistelemalla varmistella viiteen kertaan, jotta oli varma että oli käsittänyt asian oikein.
Sanoi korvienväli mitä hyvänsä, niin tankkauspäivän aamuna tehdyt mittaukset puhuivat karua totuutta. 2kk:n aikana oli kiloja lähtenyt 2. Senttejä oli taasen karissut sitten roppakaupalla. Pelkästään vyötäröltä 7cm kaikonnutta rasvaa. Kesäkuussa ostetut housut eivät enää kykene vastustamaan maan vetovoimaa, vaan pyrkivät kohti nilkkoja oma-aloitteisesti.
Tankkauksen jälkeisenä aamuna sitten suorittiin reippaana salille yläkroppaa pumppailemaan ja seuraavana päivänä odottelikin treenit Kivisen Teron komennossa Tampereella. Kyyti oli kylmää(tai siis aika lämmintä...), kun takareisille ja pohkeille kerrottiin, että mitä kuuluu ja kuka käskee. Osui ja upposi. Meni viisi päivää siihen, että tuo huonompi jalka toipui treeneistä. Mainittakoot, että muut treenit ja työ hoideltiin tästä huolimatta.
Lauantaina 21.7. olikin kauan odotettu motivaatiopläjäys Tampereella, eli Fitfarmin pt-päivä. Selkäsauna á la Juha Mentula tällä kertaa kierrokseen. Aivan jäätävää.
Ja sitten viime aikojen pohdintaa. Väsymys on vaivannut ihan urakalla. Salakavalastikin se on saattanut hiipiä luokse ja hyökätä kimppuun, ihan vain yhtäkkiä veto häviää eikä asialle vaan voi mitään. Silti on vain porskuteltu etiäppäin. Tämähän on kuin jonglööraisi. Vuosi sitten tuli harjoiteltua vain parilla pallolla ja nyt kun on ruokavalio kiristynyt sekä treenipäiviä on tullut lisää, sekä treenaaminen on koventunut, niin pallojakin on tullut lisää. Tähän vielä päälle työ. Jokainen aamu kuvannollisesti heitetään ne pallot ilmaan ja pidetään ne siellä loppupäivän. Jos joku putoaa, niin uudelleen vaan, ilman taukoja. Yö huilataan ja seuraavana aamuna sama alkaa uudelleen. Vuosi sitten en olisi tähän pystynyt. Eli pitkäjänteisyys on kannattanut ja tästä on tullut huomaamattaan elämäntapa.
Ihmisten tietynlaiseen kateelliseen panetteluun ja dissaamiseen tottuu, sen oppii olemaan huomioimatta. Onhan Mentulan Jarikin maininnut, että sosiaalinen elämä on katabolista ja valitettavaa on, että tämä sanonta pitää paikkaansa.
Panostankin jatkossa sen minimaalisen sosiaalisen elämän rippeiden laatuun, en määrään.
Tankkauspäivä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Kroppa alkoi olla väsynyt, pää onneksi veti, niin tuli työt tehtyä ja ohessa treenattuakin. Tosin ajatuksetkin kulkivat kuin täi tervassa ja kaiken sai varmistelemalla varmistella viiteen kertaan, jotta oli varma että oli käsittänyt asian oikein.
Sanoi korvienväli mitä hyvänsä, niin tankkauspäivän aamuna tehdyt mittaukset puhuivat karua totuutta. 2kk:n aikana oli kiloja lähtenyt 2. Senttejä oli taasen karissut sitten roppakaupalla. Pelkästään vyötäröltä 7cm kaikonnutta rasvaa. Kesäkuussa ostetut housut eivät enää kykene vastustamaan maan vetovoimaa, vaan pyrkivät kohti nilkkoja oma-aloitteisesti.
Tankkauksen jälkeisenä aamuna sitten suorittiin reippaana salille yläkroppaa pumppailemaan ja seuraavana päivänä odottelikin treenit Kivisen Teron komennossa Tampereella. Kyyti oli kylmää(tai siis aika lämmintä...), kun takareisille ja pohkeille kerrottiin, että mitä kuuluu ja kuka käskee. Osui ja upposi. Meni viisi päivää siihen, että tuo huonompi jalka toipui treeneistä. Mainittakoot, että muut treenit ja työ hoideltiin tästä huolimatta.
Lauantaina 21.7. olikin kauan odotettu motivaatiopläjäys Tampereella, eli Fitfarmin pt-päivä. Selkäsauna á la Juha Mentula tällä kertaa kierrokseen. Aivan jäätävää.
Ja sitten viime aikojen pohdintaa. Väsymys on vaivannut ihan urakalla. Salakavalastikin se on saattanut hiipiä luokse ja hyökätä kimppuun, ihan vain yhtäkkiä veto häviää eikä asialle vaan voi mitään. Silti on vain porskuteltu etiäppäin. Tämähän on kuin jonglööraisi. Vuosi sitten tuli harjoiteltua vain parilla pallolla ja nyt kun on ruokavalio kiristynyt sekä treenipäiviä on tullut lisää, sekä treenaaminen on koventunut, niin pallojakin on tullut lisää. Tähän vielä päälle työ. Jokainen aamu kuvannollisesti heitetään ne pallot ilmaan ja pidetään ne siellä loppupäivän. Jos joku putoaa, niin uudelleen vaan, ilman taukoja. Yö huilataan ja seuraavana aamuna sama alkaa uudelleen. Vuosi sitten en olisi tähän pystynyt. Eli pitkäjänteisyys on kannattanut ja tästä on tullut huomaamattaan elämäntapa.
Ihmisten tietynlaiseen kateelliseen panetteluun ja dissaamiseen tottuu, sen oppii olemaan huomioimatta. Onhan Mentulan Jarikin maininnut, että sosiaalinen elämä on katabolista ja valitettavaa on, että tämä sanonta pitää paikkaansa.
Panostankin jatkossa sen minimaalisen sosiaalisen elämän rippeiden laatuun, en määrään.
sunnuntai 8. heinäkuuta 2012
Valintoja ja itsensä voittamista
Dietti lähestyy puoliväliä. Väsymys painaa ja kesästä huolimatta on villasukat naisen paras ystävä.
Moni on kysynyt, että miten minä tämän teen ja aion nyt kertoa miten se osaltani tapahtuu:
Valinta 1:
Päätin muuttaa ulkonäköni ja elämäntapani terveellisempään suuntaan
Valinta 2:
Hommasin itselleni kunnon rytmiryhmän taustalle pääsemällä Fitfarmin pt-asiakkaaksi, eli itseni ei tarvitse päätäni vaivata miettimällä mitä söisin, miten treenaisin ja mitä teen jos tuntuu että homma ei toimi, Jari "Bull" Mentula hoitaa ajattelemisen minun puolestani, jos tuntuu että pää ei pysy mukana, niin Gustafsbergin Jutta ja Raappanan Varpu auttavat asiaan, puhumattakaan minkä tuen saan muista asiakkaista. Eikä pidä unohtaa, että kato on käynyt sosiaalisessa elämässä, eli ne parhaimmat ja tärkeimmät ystävät ja tuet ovat enää jäljellä, sekä perhe, ennen kaikkea puoliso, tukee arjessa. Kivisen Teron vetämät pienoiset "lämminhenkiset jumppatuokiot" Tampereen WFC:lla ovat sitten taas oma lukunsa ja motivaation lähteensä. Eikä pidä unohtaa mainita, että uusia ystäviäkin on painonpudotusprojektin mukana tullut ja he omalta osaltaan auttavat jaksamaan ja jakavat samanhenkisinä sen tuskan minkä välillä joutuu kokemaan.
Valinta 3:
Asetin tavoitteen ja ajattelen enää "ballistisesti" siihen pääsemistä. Eli kiristelydietin ensimmäisenä aamuna laukaisin itseni matkaan kohti tavoitetta ja sinne mennään suoraviivaisesti. Mielihalut kuuluvat asiaan, mutta ne ovat tämän kesän ajan "ei tartte välittää" -listalla.
Jokainen päivä on siis uusi päivä. Joka ikinen aamu aloitan taas kerran projektin alusta. Jokainen päivä voitan itseni ja mielihaluni. Jokainen päivä olen VOITTAJA.
Vaikka sanotaan, että "aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta", niin tässä projektissa minä olen voittaja. Pahin kilpailijani ei ole vaaka, siihen ei tuijotella, vaan omasta itsestäni löydän suurimman vastuksen, joko mielihalujen, tai tulosten näkemättömyyden kautta. Jos en tekisi annettujen ohjeiden mukaan, niin heittäisin rahaa hukkaan ja pettäisin itseäni, sekä pettäisin taustavoimani. Varsinkin itsensä pettämisen jälkeen en voisi katsoa itseäni silmiin peilistä.
Eikä meillä lasketa, mutta enää kuusi päivää tankkaukseen. Ja sitten muuten napa naukuu niin, että viimeiset 2kk menee kevyesti ilman isompia tuskia :D
Minä tein tietoisen valinnan ja noudatan sitä. Asenne ratkaisee!
Moni on kysynyt, että miten minä tämän teen ja aion nyt kertoa miten se osaltani tapahtuu:
Valinta 1:
Päätin muuttaa ulkonäköni ja elämäntapani terveellisempään suuntaan
Valinta 2:
Hommasin itselleni kunnon rytmiryhmän taustalle pääsemällä Fitfarmin pt-asiakkaaksi, eli itseni ei tarvitse päätäni vaivata miettimällä mitä söisin, miten treenaisin ja mitä teen jos tuntuu että homma ei toimi, Jari "Bull" Mentula hoitaa ajattelemisen minun puolestani, jos tuntuu että pää ei pysy mukana, niin Gustafsbergin Jutta ja Raappanan Varpu auttavat asiaan, puhumattakaan minkä tuen saan muista asiakkaista. Eikä pidä unohtaa, että kato on käynyt sosiaalisessa elämässä, eli ne parhaimmat ja tärkeimmät ystävät ja tuet ovat enää jäljellä, sekä perhe, ennen kaikkea puoliso, tukee arjessa. Kivisen Teron vetämät pienoiset "lämminhenkiset jumppatuokiot" Tampereen WFC:lla ovat sitten taas oma lukunsa ja motivaation lähteensä. Eikä pidä unohtaa mainita, että uusia ystäviäkin on painonpudotusprojektin mukana tullut ja he omalta osaltaan auttavat jaksamaan ja jakavat samanhenkisinä sen tuskan minkä välillä joutuu kokemaan.
Valinta 3:
Asetin tavoitteen ja ajattelen enää "ballistisesti" siihen pääsemistä. Eli kiristelydietin ensimmäisenä aamuna laukaisin itseni matkaan kohti tavoitetta ja sinne mennään suoraviivaisesti. Mielihalut kuuluvat asiaan, mutta ne ovat tämän kesän ajan "ei tartte välittää" -listalla.
Jokainen päivä on siis uusi päivä. Joka ikinen aamu aloitan taas kerran projektin alusta. Jokainen päivä voitan itseni ja mielihaluni. Jokainen päivä olen VOITTAJA.
Vaikka sanotaan, että "aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta", niin tässä projektissa minä olen voittaja. Pahin kilpailijani ei ole vaaka, siihen ei tuijotella, vaan omasta itsestäni löydän suurimman vastuksen, joko mielihalujen, tai tulosten näkemättömyyden kautta. Jos en tekisi annettujen ohjeiden mukaan, niin heittäisin rahaa hukkaan ja pettäisin itseäni, sekä pettäisin taustavoimani. Varsinkin itsensä pettämisen jälkeen en voisi katsoa itseäni silmiin peilistä.
Eikä meillä lasketa, mutta enää kuusi päivää tankkaukseen. Ja sitten muuten napa naukuu niin, että viimeiset 2kk menee kevyesti ilman isompia tuskia :D
Minä tein tietoisen valinnan ja noudatan sitä. Asenne ratkaisee!
perjantai 22. kesäkuuta 2012
Viinakset ja oikea ruoka
Toisten diettaajien Facebook juttuja seuratessa ja omia kokemuksia miettiessä, tuli näin juhannuksen kunniaksi mieleen, että mikähän siinä alkoholissa oikein on niin kivaa.
Jos et ota, niin saat takuuvarmasti olla yksin.
Eikö selvinpäin voi pitää hauskaa, jos huolehtii omat vissynsä ja vetensä mukaan?
Selvinpäin juhannusta viettävien dissaamisen lisäksi on toki tuttua fraasi "sä et syö oikeaa ruokaa, niin ei viitsitty kutsua".
Mitä on "oikea ruoka"? Eikö kana/kala/nauta ja vihannekset sitä ole??? Entä jos juhannuksenakin dietillä oleva tuo omat grillattavansa mukanaan? Ainiin, eihän se ole oikeaa ruokaa. Entäs mansikat ja rahka? Kaurapuuro? Jos ostan ruokani ns. puhtaana, ilman lisättyjä marinadimössöjä, niin mitä ihmettä sitten oikein syön, jos en oikeaa ruokaa?
Onko oikea ruoka semmoista öljy-sokeri-lisäaine marinadissa lilluvaa, ties milloin teurastettua lihaa? Vai niitä jauhomakkaroita(osa niistä luettanee EU:ssa leivoksiksi jauho:liha suhteen perusteella)? Vai onko oikea ruoka leivoksia ja pullaa?
Onko siis väärin syödä terveellisesti ja olla vapaaehtoisesti ilman viinaa? Miksi toisten valintoja ei voi kunnioittaa. Eli jos on päämäärä tiedossa, oli ne ihannepaino tai syksyn kisat ja siihen tähdätään joutuen tekemään tiettyjä valintoja, niin miksi joutuu "hylkylistalle" automaattisesti?
Kukaan meistä valintansa tehneistä ei dissaa teitä muita siksi, että otatte juhannuksen kunniaksi enemmän tai vähemmän, tai jos syötte sitä makkaraa ja marinadimössöjä ja kaikenlaisia herkkuja, mutta voi olla että tilanteiden jatkuessa viikosta/juhlapyhästä toiseen dieettaaja kypsyy ainaiseen dissaamiseen ja etsii kaverinsa muualta. Elämä on valintoja.
Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.
Jos et ota, niin saat takuuvarmasti olla yksin.
Eikö selvinpäin voi pitää hauskaa, jos huolehtii omat vissynsä ja vetensä mukaan?
Selvinpäin juhannusta viettävien dissaamisen lisäksi on toki tuttua fraasi "sä et syö oikeaa ruokaa, niin ei viitsitty kutsua".
Mitä on "oikea ruoka"? Eikö kana/kala/nauta ja vihannekset sitä ole??? Entä jos juhannuksenakin dietillä oleva tuo omat grillattavansa mukanaan? Ainiin, eihän se ole oikeaa ruokaa. Entäs mansikat ja rahka? Kaurapuuro? Jos ostan ruokani ns. puhtaana, ilman lisättyjä marinadimössöjä, niin mitä ihmettä sitten oikein syön, jos en oikeaa ruokaa?
Onko oikea ruoka semmoista öljy-sokeri-lisäaine marinadissa lilluvaa, ties milloin teurastettua lihaa? Vai niitä jauhomakkaroita(osa niistä luettanee EU:ssa leivoksiksi jauho:liha suhteen perusteella)? Vai onko oikea ruoka leivoksia ja pullaa?
Onko siis väärin syödä terveellisesti ja olla vapaaehtoisesti ilman viinaa? Miksi toisten valintoja ei voi kunnioittaa. Eli jos on päämäärä tiedossa, oli ne ihannepaino tai syksyn kisat ja siihen tähdätään joutuen tekemään tiettyjä valintoja, niin miksi joutuu "hylkylistalle" automaattisesti?
Kukaan meistä valintansa tehneistä ei dissaa teitä muita siksi, että otatte juhannuksen kunniaksi enemmän tai vähemmän, tai jos syötte sitä makkaraa ja marinadimössöjä ja kaikenlaisia herkkuja, mutta voi olla että tilanteiden jatkuessa viikosta/juhlapyhästä toiseen dieettaaja kypsyy ainaiseen dissaamiseen ja etsii kaverinsa muualta. Elämä on valintoja.
Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.
torstai 21. kesäkuuta 2012
Minäkuvakriisi
Nyt se sitten tapahtui.
Viikko sitten iski päälle ihan kunnon minäkuvakriisi. Oma pää teki kepposet.
Viimekesän kuvista vertailtuna viimeviikkoisiin kuviin ei itse huomannut yhtään mitään eroa. Peilistä katseli vastaan sama vanha läski, mitä kesällä 2010.
Piti vain koittaa luottaa mittanauhan tuloksiin, sekä siihen mitä muut sanoo.
Olo alkoi olla luokkaa: polta vaaka, katko mittanauha, hajoita peilit, pue teltta päälle ja mene sängyn alle syömään rahkaa.
Onneksi mun luonto ei anna periksi, vaan laittaa tuollaisen hetken tullessa yrittämään entisen 110% sijaan 120%:sti.
Tässä vaiheessa on usealla se sortuminen lähellä. Pitää vain koittaa ajatella, että nyt ei sorruta, vaan mennään eteenpäin edelleen niin tuloksiakin tulee.
Dieetti siis puree, koska pääkin alkaa niitä kepposia tekemään.
Kyllä se siitä sitten maanantaille helpotti.
Lahopäänä olen eilen lastannut puhtaat astiat tiskikoneesta jääkaappiin, astiakaapin sijaan. Huomasin, kun aloin kauppakassia purkamaan. :D
Ja sitten juhannus. Diettaajan jussiin ei kuulu alkoholi, makkara tms. "perinneherkut". Täällä syödään ohjeen mukaan, eli grillattuja vihanneksia, kanaa/nautaa/kalaa ja muita asiaankuuluvia eväitä. Mansikkarahkalla, kera suolan, herkutellaan päivittäin useampaan otteeseen. Salitreenitkään eivät jää välistä. Nämä on siis ihan omia valintoja. Vapaasyöntipäivä häämöttää heinäkuun puolessa välissä, pää ja kroppa jaksaa ihan hyvin, niin vapaasyöntiin juhannuksena ei ole tarvetta.
Heti maanantaina suunnistan sitten Tampereelle opettelemaan uuden treeniohjelman hienouksia, sekä hyvinvointivalmennukseen.
Elämä jatkuu. Toivon, että näen itseni joku päivä sellaisena kuin olen, enkä sellaisena kuin kuvittelen olevani :)
Viikko sitten iski päälle ihan kunnon minäkuvakriisi. Oma pää teki kepposet.
Viimekesän kuvista vertailtuna viimeviikkoisiin kuviin ei itse huomannut yhtään mitään eroa. Peilistä katseli vastaan sama vanha läski, mitä kesällä 2010.
Piti vain koittaa luottaa mittanauhan tuloksiin, sekä siihen mitä muut sanoo.
Olo alkoi olla luokkaa: polta vaaka, katko mittanauha, hajoita peilit, pue teltta päälle ja mene sängyn alle syömään rahkaa.
Onneksi mun luonto ei anna periksi, vaan laittaa tuollaisen hetken tullessa yrittämään entisen 110% sijaan 120%:sti.
Tässä vaiheessa on usealla se sortuminen lähellä. Pitää vain koittaa ajatella, että nyt ei sorruta, vaan mennään eteenpäin edelleen niin tuloksiakin tulee.
Dieetti siis puree, koska pääkin alkaa niitä kepposia tekemään.
Kyllä se siitä sitten maanantaille helpotti.
Lahopäänä olen eilen lastannut puhtaat astiat tiskikoneesta jääkaappiin, astiakaapin sijaan. Huomasin, kun aloin kauppakassia purkamaan. :D
Ja sitten juhannus. Diettaajan jussiin ei kuulu alkoholi, makkara tms. "perinneherkut". Täällä syödään ohjeen mukaan, eli grillattuja vihanneksia, kanaa/nautaa/kalaa ja muita asiaankuuluvia eväitä. Mansikkarahkalla, kera suolan, herkutellaan päivittäin useampaan otteeseen. Salitreenitkään eivät jää välistä. Nämä on siis ihan omia valintoja. Vapaasyöntipäivä häämöttää heinäkuun puolessa välissä, pää ja kroppa jaksaa ihan hyvin, niin vapaasyöntiin juhannuksena ei ole tarvetta.
Heti maanantaina suunnistan sitten Tampereelle opettelemaan uuden treeniohjelman hienouksia, sekä hyvinvointivalmennukseen.
Elämä jatkuu. Toivon, että näen itseni joku päivä sellaisena kuin olen, enkä sellaisena kuin kuvittelen olevani :)
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Lomailua ja luomista
Lomareissusta on nyt selvitty hengissä.
Aloitimme matkamme lauantaiaamuna ja suuntana oli Haapaveden Karsikkaalla pidetyt Paskanluonnin SM-kilpailut. Ihan hupimielellä mentiin testailemaan, että mitenkä sonta kulkee.
Kisoissahan ajanotto lähtee siitä, kun kilpailija alkaa tekemään kuormaa,
sitten tehty kuorma tuupataan radan läpi, mihin kuului mutkia, sekä nousuja ja laskuja, kottikärryjen on pysyttävä lankulla.
Ajanotto loppuu, kun kuorma on takaisin lastausalueella. Sen jälkeen kottarit lasteineen punnitaan. Minimi kuormapaino on 40kg. Naistensarjassa 50kg:n ylimenevät kilot toivat hyvityssekunteja sekunnin per kilo.
Koskaan ennen en ollut moisiin kisoihin osallistunut, vaikka sontaa on tullut työn sekä harrastusten puolelta mätettyä reippaat 10 vuotta.
Ensikertalaisena tulos oli kolmas naistensarjassa
Haapavedeltä suunnistimme kisojen jälkeen illaksi Tampereelle.
Seuraavana päivänä huristelimme Särkänniemen vatkaimissa ihan urakalla.
Maanantain suunnitellut jalkatreenit menivät valitettavasti peruutukseen, mutta Fitfarmin toimistolta oli kotiintuomisina uudet treeniohjelmat. Tarttee lisää voimaa ahteriin, jotta kakkakärryt nousevat ripakammin lankkusillalla ensi kesänä.
Myös hyvinvointivalmennus on nyt osaltani korkattu käyntiin ja tutustuminen omiin heikkoihin kohtiin korvien välissä on alkanut.
Dieetti piti koko reissun ajan, vaikka houkutuksia oli ympärillä ihan riittävästi.
Omat eväät oli siis mukana ja ei tarvinnut ruokaa jonotella tai odotella, kahvin jonotus riitti omiksi tarpeiksi :)
Tästä on hyvä jatkaa. Pää pitää, vaikka vieressä vedettäisi pizzaa, pullaa, jäätelöä, makkaraa, ihan mitä hyvänsä :)
Asenne ratkaisee! PERKELE!
Aloitimme matkamme lauantaiaamuna ja suuntana oli Haapaveden Karsikkaalla pidetyt Paskanluonnin SM-kilpailut. Ihan hupimielellä mentiin testailemaan, että mitenkä sonta kulkee.
Kisoissahan ajanotto lähtee siitä, kun kilpailija alkaa tekemään kuormaa,
sitten tehty kuorma tuupataan radan läpi, mihin kuului mutkia, sekä nousuja ja laskuja, kottikärryjen on pysyttävä lankulla.
Ajanotto loppuu, kun kuorma on takaisin lastausalueella. Sen jälkeen kottarit lasteineen punnitaan. Minimi kuormapaino on 40kg. Naistensarjassa 50kg:n ylimenevät kilot toivat hyvityssekunteja sekunnin per kilo.
Koskaan ennen en ollut moisiin kisoihin osallistunut, vaikka sontaa on tullut työn sekä harrastusten puolelta mätettyä reippaat 10 vuotta.
Ensikertalaisena tulos oli kolmas naistensarjassa
Haapavedeltä suunnistimme kisojen jälkeen illaksi Tampereelle.
Seuraavana päivänä huristelimme Särkänniemen vatkaimissa ihan urakalla.
Maanantain suunnitellut jalkatreenit menivät valitettavasti peruutukseen, mutta Fitfarmin toimistolta oli kotiintuomisina uudet treeniohjelmat. Tarttee lisää voimaa ahteriin, jotta kakkakärryt nousevat ripakammin lankkusillalla ensi kesänä.
Myös hyvinvointivalmennus on nyt osaltani korkattu käyntiin ja tutustuminen omiin heikkoihin kohtiin korvien välissä on alkanut.
Dieetti piti koko reissun ajan, vaikka houkutuksia oli ympärillä ihan riittävästi.
Omat eväät oli siis mukana ja ei tarvinnut ruokaa jonotella tai odotella, kahvin jonotus riitti omiksi tarpeiksi :)
Tästä on hyvä jatkaa. Pää pitää, vaikka vieressä vedettäisi pizzaa, pullaa, jäätelöä, makkaraa, ihan mitä hyvänsä :)
Asenne ratkaisee! PERKELE!
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
Housut kintuissa kohti kesälaitumia
Viime maanantaina oli vuorossa mittauspäivä. 15.5.-28.5. olin kiristelyssäni edennyt seuraavasti: paino -2kg, vyötärö -2cm, lantio -3cm, rinnanympärys -2cm, hauis -1cm, reidet +-0. Dieetti siis puree ja se motivoi jatkamaan 110% antaumuksella(vaikka haistelenkin mikroa antaumuksella aina sen jälkeen kun armas siippani on lämmitellyt itselleen lihapiirakkaa).
Työhousuja saa kannatella "kaksin käsin", jottei käy hupsis töissä, vuosi sitten niin pääsi käymään. Eli jotain on opittu kuluneen vuoden aikanakin. :D
Muistan varmaan pitkään mille tuntui seisoa navetassa ruokintapöydällä housut kintuissa, onneksi olin yksin töissä :D
Ja tämäkin tapahtui lehmäavusteisesti, eli lehmä otti polven kohdalta lahkeesta kiinni ja kiskaisi :)
Eilen Touhon kanssa päivänakilla käydessäni otin kahvio 77:lta tuon parin sadan metrin matkan hölkällä kotiin, sateen alta ennätettiin just eikä melkein. Meinasi siinäkin käydä hassusti, eli roskiksille oli jarrutettava, ettei housut putoa. Lantion yli ennättivät jo hivuttautua. :D
Onneksi on kesä, niin ei perse palellu.
Tämän viikon paras saldo on varmaankin oman päänupin voittaminen. Keväällä tuli penkkipunnerrukseen klikki korvienväliin. Ajatus "ei nouse" iskostui päähän ja tiukasti. Liekkö syynä siihen ajoittain kipuileva hauiksen pitkän pään jänne vai mikä.
Nyt sain puhuttua itselleni tsempparin salille, sovittiin että treenaillaan samaan aikaan, niin saan samalla henkisen tuen penkkipunnerrukseen.
Viikko sitten onnistuin huijaamaan itseäni latomalla tankoon vain max. 5kg levyjä. 10*45kg meni silloin nätisti, kun oli laskut sekaisin. Eilen sitten tuli tehtyä suunnitelmalliset penkkiennätykset, eli muutama toisto 50kg:lla.
VOITTAJAFIILIS!
Alla oli kunnollinen lämmittely ja huolelliset pienet venytykset myös sarjojen välissä. Kipuakaan ei olkapäässä tuntunut. Olen joskus aamusalilla unipäissäni tehnyt pienen laskuvirheen levypainojen kanssa ja epähuomiossa lämmitellyt tuolla 50kg:lla, eli olisi pitänyt jo aiemmin nousta, mutta kun ei ole oman päänupin takia noussut. Nyt nousee. On henkinen yliote omasta itsestä.
MINULLA ON TAHTO, RAUDALLA EI! Rauta liikkuu, jos minä niin päätän!
Näissä fiiliksissä oli mukava eilen illalla jäädä lomalle.
Työhousuja saa kannatella "kaksin käsin", jottei käy hupsis töissä, vuosi sitten niin pääsi käymään. Eli jotain on opittu kuluneen vuoden aikanakin. :D
Muistan varmaan pitkään mille tuntui seisoa navetassa ruokintapöydällä housut kintuissa, onneksi olin yksin töissä :D
Ja tämäkin tapahtui lehmäavusteisesti, eli lehmä otti polven kohdalta lahkeesta kiinni ja kiskaisi :)
Eilen Touhon kanssa päivänakilla käydessäni otin kahvio 77:lta tuon parin sadan metrin matkan hölkällä kotiin, sateen alta ennätettiin just eikä melkein. Meinasi siinäkin käydä hassusti, eli roskiksille oli jarrutettava, ettei housut putoa. Lantion yli ennättivät jo hivuttautua. :D
Onneksi on kesä, niin ei perse palellu.
Tämän viikon paras saldo on varmaankin oman päänupin voittaminen. Keväällä tuli penkkipunnerrukseen klikki korvienväliin. Ajatus "ei nouse" iskostui päähän ja tiukasti. Liekkö syynä siihen ajoittain kipuileva hauiksen pitkän pään jänne vai mikä.
Nyt sain puhuttua itselleni tsempparin salille, sovittiin että treenaillaan samaan aikaan, niin saan samalla henkisen tuen penkkipunnerrukseen.
Viikko sitten onnistuin huijaamaan itseäni latomalla tankoon vain max. 5kg levyjä. 10*45kg meni silloin nätisti, kun oli laskut sekaisin. Eilen sitten tuli tehtyä suunnitelmalliset penkkiennätykset, eli muutama toisto 50kg:lla.
VOITTAJAFIILIS!
Alla oli kunnollinen lämmittely ja huolelliset pienet venytykset myös sarjojen välissä. Kipuakaan ei olkapäässä tuntunut. Olen joskus aamusalilla unipäissäni tehnyt pienen laskuvirheen levypainojen kanssa ja epähuomiossa lämmitellyt tuolla 50kg:lla, eli olisi pitänyt jo aiemmin nousta, mutta kun ei ole oman päänupin takia noussut. Nyt nousee. On henkinen yliote omasta itsestä.
MINULLA ON TAHTO, RAUDALLA EI! Rauta liikkuu, jos minä niin päätän!
Näissä fiiliksissä oli mukava eilen illalla jäädä lomalle.
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Feng Shui -kakka ja muita mietelmiä
Ensimmäiset 13 kiristelypäivää takana. Välillä on pientä ryytymistä tapahtunut, mutta siitä on selvitty. Voi johtua pienestä kertyneestä univelastakin.
Töissä lanseerasimme emännän kanssa termin Feng Shui Kakka. Eräällä lehmärouvalla menee vissiin oma henkilökohtainen kosminen harmonisuus poskelleen, jos edes pientä nökärettä sontaa ei ole takakäytävällä 20-50cm ritilän laidasta. Jos sen kikkareen kolaa, niin ei kunnolla ennätä selkäänsä kääntää, kun uusi kikkare ilmaantuu tilalle. Tämä rouvaslehmä vaikka nousee makuulta ylös sontimaan, kunhan se Feng Shui Kakka ei katoa omalta paikaltaan.
Siinäpä kuvamaistiainen aiheesta. Kuva on otettu omistajan luvalla ja samalta taholta on myös lupa kuvan julkaisuun.
Ja jos tuo kasa on paikoillaan betonilla, niin kaikki muu sonta osuu aivan nätisti ritilään, minne sen pitäisikin osua.
Ja sitten niitä muita mietteitä...
...Pari viime päivää olen pohtinut, että jos ihmisellä menee huonosti pidempään ja hän jaksaa lähimmäistensä avulla sinnitellä huonojen kausien yli. Sitten eräänä kauniina päivänä alkaakin päivä paistaa risukasaan, niin sehän iskee päälle henkilökohtaisen kriisin.
Itselle kävi näin. En tiedä vieläkään miten päin olisi ja mistä puhuisi. Hyvää oloaan haluaisi jakaa ympärilleen roppakaupalla, varsinkin niille ketkä on sitä huonoa onnea joutuneet kuuntelemaan. Huomasimme perheessä, että huonojen aikojen eläminen ja toistensa tukeminen on huomattavasti helpompaa, mitä niiden hyvien alkuaikojen kriisi kaikilta osapuolilta vaatii. Toinen voi äkkiä tunteakkin itsensä tarpeettomaksi, vaikka juuri sillä hetkellä se läheisten ihmisten tarve onkin suurin.
Voisin luonnehtia tuota huonon ajanjakson muuttumista hyväksi samankaltaiseksi mitä Feeniks-linnun syntymä on. Ensin se palaa poroksi roviolla ja nousee sitten tuhkasta uuteen lentoon entistä ehompana, vahvempana ja kauniimpana.
Nyt osaamme varautua tuleviin hyviin aikoihin, huonojahan me olemme osanneetkin jo elää. Vielä joudumme harjoittelemaan, mutta enää en ihmettele, miksi avioituvat ihmiset vannovat valassaan tukevansa toisiaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Huomenna on taas päivä uus ja virallinen mittailupäivä. Näyttäisi alustavien tulosten mukaan sille, että saan laitella valmentaja Mentulalle erittäin positiivista sähköpostia.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, Savo kiittää ja kuittaa.
Töissä lanseerasimme emännän kanssa termin Feng Shui Kakka. Eräällä lehmärouvalla menee vissiin oma henkilökohtainen kosminen harmonisuus poskelleen, jos edes pientä nökärettä sontaa ei ole takakäytävällä 20-50cm ritilän laidasta. Jos sen kikkareen kolaa, niin ei kunnolla ennätä selkäänsä kääntää, kun uusi kikkare ilmaantuu tilalle. Tämä rouvaslehmä vaikka nousee makuulta ylös sontimaan, kunhan se Feng Shui Kakka ei katoa omalta paikaltaan.
Siinäpä kuvamaistiainen aiheesta. Kuva on otettu omistajan luvalla ja samalta taholta on myös lupa kuvan julkaisuun.
Ja jos tuo kasa on paikoillaan betonilla, niin kaikki muu sonta osuu aivan nätisti ritilään, minne sen pitäisikin osua.
Ja sitten niitä muita mietteitä...
...Pari viime päivää olen pohtinut, että jos ihmisellä menee huonosti pidempään ja hän jaksaa lähimmäistensä avulla sinnitellä huonojen kausien yli. Sitten eräänä kauniina päivänä alkaakin päivä paistaa risukasaan, niin sehän iskee päälle henkilökohtaisen kriisin.
Itselle kävi näin. En tiedä vieläkään miten päin olisi ja mistä puhuisi. Hyvää oloaan haluaisi jakaa ympärilleen roppakaupalla, varsinkin niille ketkä on sitä huonoa onnea joutuneet kuuntelemaan. Huomasimme perheessä, että huonojen aikojen eläminen ja toistensa tukeminen on huomattavasti helpompaa, mitä niiden hyvien alkuaikojen kriisi kaikilta osapuolilta vaatii. Toinen voi äkkiä tunteakkin itsensä tarpeettomaksi, vaikka juuri sillä hetkellä se läheisten ihmisten tarve onkin suurin.
Voisin luonnehtia tuota huonon ajanjakson muuttumista hyväksi samankaltaiseksi mitä Feeniks-linnun syntymä on. Ensin se palaa poroksi roviolla ja nousee sitten tuhkasta uuteen lentoon entistä ehompana, vahvempana ja kauniimpana.
Nyt osaamme varautua tuleviin hyviin aikoihin, huonojahan me olemme osanneetkin jo elää. Vielä joudumme harjoittelemaan, mutta enää en ihmettele, miksi avioituvat ihmiset vannovat valassaan tukevansa toisiaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Huomenna on taas päivä uus ja virallinen mittailupäivä. Näyttäisi alustavien tulosten mukaan sille, että saan laitella valmentaja Mentulalle erittäin positiivista sähköpostia.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, Savo kiittää ja kuittaa.
torstai 24. toukokuuta 2012
Haisuja ja hapatuksia
Pari vapaapäivää töistä takanapäin.
Eilen oli vuorossa Jutan vetämä selkätreeni Kuopion Gym 99:lla.
Aivan jäätävää. Ensimmäisenä tuli päräytettyä uudet henk.koht maastaveto ennätykset 8*110kg!!! Siihen päälle loput selkäjumpat, sekä vähän hauissettiä. Takareidet ja reidenlähentäjät "viimeistelin" illalla hevostelemalla ja ihan vanhaa taitoa verestääkseen tuli tehtyä kenttäistuntaharjoitusta enemmän kuin omiksi tarpeiksi.
Tänään on kävelytyyli ollut ryhdikäs sekä vähän "lännenmiesmäinen" :D
Pikkasen tuli helpotusta selkään lihashuollon merkeissä. Iltapäivä menikin sitten anopin kasvimaata muokatessa ja omissa pihahommissa.
Huomenna paluu arkiseen raadantaan. Kroppa jaksaa vielä hyvin, välillä iskee väsymyksen tunne, mutta eteenpäin on vain menty.
Mielessäni olen pohtinut ihmisten kateutta. Miten toisen onnistuminen oman itsensä kanssa, vastoinkäymisten voittaminen ja ennenkaikkea oman korvienvälin voittaminen voi olla joillekkin se maailman kaatava asia.
Tämä on kuitenkin minun ikioma elämäni, elän sitä ollakseni onnellinen. Niin kauan kun menee huonosti niin selkääntaputtelijoita riittää, sitten kun ottaa ohjat käsiinsä ja tekee jotain niin alkaa se paska lentää. Minun tyytyväisyyteni ja onnellisuuteni ei ole keneltäkään pois.
Mutta niinhän se menee että säälin saa ilmaiseksi, kateus pitää ansaita!
Eilen oli vuorossa Jutan vetämä selkätreeni Kuopion Gym 99:lla.
Aivan jäätävää. Ensimmäisenä tuli päräytettyä uudet henk.koht maastaveto ennätykset 8*110kg!!! Siihen päälle loput selkäjumpat, sekä vähän hauissettiä. Takareidet ja reidenlähentäjät "viimeistelin" illalla hevostelemalla ja ihan vanhaa taitoa verestääkseen tuli tehtyä kenttäistuntaharjoitusta enemmän kuin omiksi tarpeiksi.
Tänään on kävelytyyli ollut ryhdikäs sekä vähän "lännenmiesmäinen" :D
Pikkasen tuli helpotusta selkään lihashuollon merkeissä. Iltapäivä menikin sitten anopin kasvimaata muokatessa ja omissa pihahommissa.
Huomenna paluu arkiseen raadantaan. Kroppa jaksaa vielä hyvin, välillä iskee väsymyksen tunne, mutta eteenpäin on vain menty.
Mielessäni olen pohtinut ihmisten kateutta. Miten toisen onnistuminen oman itsensä kanssa, vastoinkäymisten voittaminen ja ennenkaikkea oman korvienvälin voittaminen voi olla joillekkin se maailman kaatava asia.
Tämä on kuitenkin minun ikioma elämäni, elän sitä ollakseni onnellinen. Niin kauan kun menee huonosti niin selkääntaputtelijoita riittää, sitten kun ottaa ohjat käsiinsä ja tekee jotain niin alkaa se paska lentää. Minun tyytyväisyyteni ja onnellisuuteni ei ole keneltäkään pois.
Mutta niinhän se menee että säälin saa ilmaiseksi, kateus pitää ansaita!
maanantai 21. toukokuuta 2012
Ensimmäinen kiristelyviikko pulkassa
Ensimmäinen viikko kesäkauden eväitä on tänään pulkassa.
Viime viikolla tulikin salitreenejä ylimääräinen kiekka, koska työn ja salivuorojen yhteensopivuus ei tänään eikä huomenna oikein natsannut, eli luvassa on vain navetointia, syömistä ja nukkumista. Keskiviikkona on luvassa Kuopion Gym99:lla treenit Jutta Gustafsbergin komennossa ja "selkäsauna" olis tarkoitus saada. :)
Vielä ei ole ikävä menetettyä aamupuuroa, aamurahka on ihan kiva juttu.
Ruokailuissa on oma hankaluutensa näin maatalouslomittajana. Kaksiosainen työpäivä tuo omat haasteet, kuten myös vaihtuvat työmatkat, työpaikat ja työajat. Nyt olen hiissannut eväitä mukana aamua iltaa. Tällä hetkellä tulee lypsyn jälkeen tilalla kahvitellessa nappaan omat eväät huiviin ja tämä saattaa välillä loukata osaa emännistä. Suurin osa onneksi ymmärtää, kun asioista sitten töitä tehdessä jutellaan. Tämänhetkisellä työmaalla on ymmärrystä ja osaavat tsempata jopa asioita. Vaikka onhan se tuore kotonatehty ruisleipä aivan taivaallisen hyvän hajuista... :D Haisteluasteelle saa jäädäkkin. Piste.
Iltalypsyn jälkeen olen nyt tuhonnut Fastin Pro FX Lo-carb patukan kotiinpäin autoillessa, niin ei venähdä ruokailuväli ja pääsee johonkin aikaan nukkumaankin, kuitenkin on oltava klo 4 aamulla mietiskelemässä, että miten se kahvinkeitin taas toimikaan. :)
Kissakuume olisi kova. Eilen pääsin käpälöimään 7 viikon ikäisiä kissanpentuja. Onneksi on oman perheen eläinmäärä tällähetkellä täysi. Meidän rivarikaksioon ei mahdu kahden ihmisen, koiran ja kahden kissan lisäksi enään kuin pölypalloja, muutama sokeritoukka ja pari villiä hämähäkkiä.
Motivaatio on vain lisääntynyt ja eilen olin havaitsevani olkapäissä lihasta ja jonkin sortin ojentajalihaskin käväisi näkyvissä. Kyllä tämä tästä lutviutuu! :)
Viime viikolla tulikin salitreenejä ylimääräinen kiekka, koska työn ja salivuorojen yhteensopivuus ei tänään eikä huomenna oikein natsannut, eli luvassa on vain navetointia, syömistä ja nukkumista. Keskiviikkona on luvassa Kuopion Gym99:lla treenit Jutta Gustafsbergin komennossa ja "selkäsauna" olis tarkoitus saada. :)
Vielä ei ole ikävä menetettyä aamupuuroa, aamurahka on ihan kiva juttu.
Ruokailuissa on oma hankaluutensa näin maatalouslomittajana. Kaksiosainen työpäivä tuo omat haasteet, kuten myös vaihtuvat työmatkat, työpaikat ja työajat. Nyt olen hiissannut eväitä mukana aamua iltaa. Tällä hetkellä tulee lypsyn jälkeen tilalla kahvitellessa nappaan omat eväät huiviin ja tämä saattaa välillä loukata osaa emännistä. Suurin osa onneksi ymmärtää, kun asioista sitten töitä tehdessä jutellaan. Tämänhetkisellä työmaalla on ymmärrystä ja osaavat tsempata jopa asioita. Vaikka onhan se tuore kotonatehty ruisleipä aivan taivaallisen hyvän hajuista... :D Haisteluasteelle saa jäädäkkin. Piste.
Iltalypsyn jälkeen olen nyt tuhonnut Fastin Pro FX Lo-carb patukan kotiinpäin autoillessa, niin ei venähdä ruokailuväli ja pääsee johonkin aikaan nukkumaankin, kuitenkin on oltava klo 4 aamulla mietiskelemässä, että miten se kahvinkeitin taas toimikaan. :)
Kissakuume olisi kova. Eilen pääsin käpälöimään 7 viikon ikäisiä kissanpentuja. Onneksi on oman perheen eläinmäärä tällähetkellä täysi. Meidän rivarikaksioon ei mahdu kahden ihmisen, koiran ja kahden kissan lisäksi enään kuin pölypalloja, muutama sokeritoukka ja pari villiä hämähäkkiä.
Motivaatio on vain lisääntynyt ja eilen olin havaitsevani olkapäissä lihasta ja jonkin sortin ojentajalihaskin käväisi näkyvissä. Kyllä tämä tästä lutviutuu! :)
perjantai 18. toukokuuta 2012
Sinne ja takaisin, eli pieni historiatuokio menneisyydestä nykyhetkeen
Oli synkkä ja myrskyinen yö, elokuussa 1980, kun 25. päivä aamuyöllä putkahdin maailmaan.
Varmaan koko lapsuuteni ja nuoruuteni olin ja elin normaalipainon ylärajoilla. Siinä pienessä pyöreydessä tuli luettua takataskuun tietoliikenneasentajan paperit ja amk:n kautta suunnistettua ensin hevoshommiin ja sitten maatalouskouluun. Pieni pyöreys pysyi kaikessa vauhdissa mukana. Maatalouslomittajan hommia aloin tekemään vuonna 2003, edelleen pienesti pyöreänä. 2006 jouduin oman hevoseni kanssa pienoiseen onnettomuuteen teloen itseni aikalailla pahasti, tuon jälkeen minusta tuli sitten suuresti pyöreä. Tuli sairasteltua enemmän tai vähemmän useampi vuosi, leikkauspöytäreissuja en jaksa edes enää laskea. Hevosmällistä jäi "muistoksi" murtuman aiheuttama nivelrikko nilkkaan ja sen kanssa tässä koitetaan taaplata päivä kerrallaan eteenpäin.
Syksyllä 2010 päätin, että kilot saa kyytiä, normaalipaino kutsuu. Aloitin karppaamaan, ei oikein ollut mun juttu, enkä sen kanssa osannut elää.
Tammikuussa 2011 huomasin Jutta Gustafsbergin mainostaman Fitfarmin GoFatGo -kampanjan ja läksin mukaan asenteella "katsotaan vaan ei tääkään toimi".
Voin ilokseni todeta, että olin niin väärässä, kuin vain pystyin olemaan. GFG:n jälkeen tottakai mukaan Liteen, sitten taas GFG:lle ja vielä kerran Liteen.
Viimeisen Liten aikaan tuntui, että haluan tältä hommalta enemmän jotain "omaa" ja ennenkaikkea haastetta, lähetin anelun FitFarmille, että olisiko pt-asiakkuus mahdollista ja olihan se. Heinäkuussa 2011 liityin joukkoon kummaan ja päivääkään en ole katunut. Vaikka takapakkia tuli syksyllä ärhäkkänä ilmenneiden ja viimeiseen asti helkkarin kipeiden sappikivien muodossa, niin periksi ei ole annettu. EIKÄ ANNETA!
Takana on yhteensä 40kg itsestä irtikaristeltua läskiä. On muuten 80 voipakettia!!!
Salillakin olen oppinut käymään ja nauttimaan treenaamisesta. Maatalouslomittajan työ toki vaatii oman veronsa, mutta asioiden kanssa eletään ja tullaan toimeen hetki kerrallaan, vaikka vaikeaa se välillä on.
Mun itsepäisellä luonteella tosin mennään läpi vaikka harmaan kiven, vaikka se otsaan vähän sattuisikin.
Kun ortopedi ilmoitti haluavansa nähdä minut 14.9.2012, niin siinä olikin samalla passeli etappi päivä. 4kk aikaa saada viimeinen ylimääräinen 10kg pois! Yhteys päävalmentaja Mentulaan, jota menin sitten tapaamaan 14.5. kotiintuomisina oli uudet-vanhat ruokavaliot, joilla lähdetään tätä viimeistä suurta pudotusta aloittamaan.
Ajattelin jakaa sitten blogin kautta tämän viimeisen kiristelyni julki. Samalla saatte todennäköisesti tutustua maatalouslomittajan raadolliseen työhön, joka alkaa kukonpieraisun aikaan aamulla ja päättyy joskus illalla. Kesäksi anoin itselleni kevennetyn työajan, jotta saan uusiutuneen elämäni kuntoon ja viimeiset kilot kiristeltyä ilman isompaa työstressiä. Elämänmuutos on ollut rankkaa aikaa niin itselle kuin läheisille. Vanhempani ja mieheni ovat minua tukeneet todella paljon. Entisestä kaveripiiristä on jäljellä enää yksi, muut ovat kaikonneet. Tämä yksi onkin sitten se kullan arvoinen ja tosiystävä, joka tukee projektissa, luottaa siihen että onnistun, sekä hyväksyy minut sellaisena kuin olen.
Nyt on menossa kiristelyn 4. päivä. Virtaa ja motivaatiota ainakin piisaa, vaikka muille jakaa. Kolme ensimmäistä päivää vietin vapaapäiviä työstä, tänään sitten alkoikin työputki. Nyt keitetään allekirjoittanut kunnon sopassa heti kiristelyn alkuun, niin voi selvitä sitten loppukesän liput liehuen!
May the Force be with ME!
Varmaan koko lapsuuteni ja nuoruuteni olin ja elin normaalipainon ylärajoilla. Siinä pienessä pyöreydessä tuli luettua takataskuun tietoliikenneasentajan paperit ja amk:n kautta suunnistettua ensin hevoshommiin ja sitten maatalouskouluun. Pieni pyöreys pysyi kaikessa vauhdissa mukana. Maatalouslomittajan hommia aloin tekemään vuonna 2003, edelleen pienesti pyöreänä. 2006 jouduin oman hevoseni kanssa pienoiseen onnettomuuteen teloen itseni aikalailla pahasti, tuon jälkeen minusta tuli sitten suuresti pyöreä. Tuli sairasteltua enemmän tai vähemmän useampi vuosi, leikkauspöytäreissuja en jaksa edes enää laskea. Hevosmällistä jäi "muistoksi" murtuman aiheuttama nivelrikko nilkkaan ja sen kanssa tässä koitetaan taaplata päivä kerrallaan eteenpäin.
Syksyllä 2010 päätin, että kilot saa kyytiä, normaalipaino kutsuu. Aloitin karppaamaan, ei oikein ollut mun juttu, enkä sen kanssa osannut elää.
Tammikuussa 2011 huomasin Jutta Gustafsbergin mainostaman Fitfarmin GoFatGo -kampanjan ja läksin mukaan asenteella "katsotaan vaan ei tääkään toimi".
Voin ilokseni todeta, että olin niin väärässä, kuin vain pystyin olemaan. GFG:n jälkeen tottakai mukaan Liteen, sitten taas GFG:lle ja vielä kerran Liteen.
Viimeisen Liten aikaan tuntui, että haluan tältä hommalta enemmän jotain "omaa" ja ennenkaikkea haastetta, lähetin anelun FitFarmille, että olisiko pt-asiakkuus mahdollista ja olihan se. Heinäkuussa 2011 liityin joukkoon kummaan ja päivääkään en ole katunut. Vaikka takapakkia tuli syksyllä ärhäkkänä ilmenneiden ja viimeiseen asti helkkarin kipeiden sappikivien muodossa, niin periksi ei ole annettu. EIKÄ ANNETA!
Takana on yhteensä 40kg itsestä irtikaristeltua läskiä. On muuten 80 voipakettia!!!
Salillakin olen oppinut käymään ja nauttimaan treenaamisesta. Maatalouslomittajan työ toki vaatii oman veronsa, mutta asioiden kanssa eletään ja tullaan toimeen hetki kerrallaan, vaikka vaikeaa se välillä on.
Mun itsepäisellä luonteella tosin mennään läpi vaikka harmaan kiven, vaikka se otsaan vähän sattuisikin.
Kun ortopedi ilmoitti haluavansa nähdä minut 14.9.2012, niin siinä olikin samalla passeli etappi päivä. 4kk aikaa saada viimeinen ylimääräinen 10kg pois! Yhteys päävalmentaja Mentulaan, jota menin sitten tapaamaan 14.5. kotiintuomisina oli uudet-vanhat ruokavaliot, joilla lähdetään tätä viimeistä suurta pudotusta aloittamaan.
Ajattelin jakaa sitten blogin kautta tämän viimeisen kiristelyni julki. Samalla saatte todennäköisesti tutustua maatalouslomittajan raadolliseen työhön, joka alkaa kukonpieraisun aikaan aamulla ja päättyy joskus illalla. Kesäksi anoin itselleni kevennetyn työajan, jotta saan uusiutuneen elämäni kuntoon ja viimeiset kilot kiristeltyä ilman isompaa työstressiä. Elämänmuutos on ollut rankkaa aikaa niin itselle kuin läheisille. Vanhempani ja mieheni ovat minua tukeneet todella paljon. Entisestä kaveripiiristä on jäljellä enää yksi, muut ovat kaikonneet. Tämä yksi onkin sitten se kullan arvoinen ja tosiystävä, joka tukee projektissa, luottaa siihen että onnistun, sekä hyväksyy minut sellaisena kuin olen.
Nyt on menossa kiristelyn 4. päivä. Virtaa ja motivaatiota ainakin piisaa, vaikka muille jakaa. Kolme ensimmäistä päivää vietin vapaapäiviä työstä, tänään sitten alkoikin työputki. Nyt keitetään allekirjoittanut kunnon sopassa heti kiristelyn alkuun, niin voi selvitä sitten loppukesän liput liehuen!
May the Force be with ME!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)