Viinakset ja oikea ruoka

Toisten diettaajien Facebook juttuja seuratessa ja omia kokemuksia miettiessä, tuli näin juhannuksen kunniaksi mieleen, että mikähän siinä alkoholissa oikein on niin kivaa.
Jos et ota, niin saat takuuvarmasti olla yksin.
Eikö selvinpäin voi pitää hauskaa, jos huolehtii omat vissynsä ja vetensä mukaan?

Selvinpäin juhannusta viettävien dissaamisen lisäksi on toki tuttua fraasi "sä et syö oikeaa ruokaa, niin ei viitsitty kutsua".
Mitä on "oikea ruoka"? Eikö kana/kala/nauta ja vihannekset sitä ole??? Entä jos juhannuksenakin dietillä oleva tuo omat grillattavansa mukanaan? Ainiin, eihän se ole oikeaa ruokaa. Entäs mansikat ja rahka? Kaurapuuro? Jos ostan ruokani ns. puhtaana, ilman lisättyjä marinadimössöjä, niin mitä ihmettä sitten oikein syön, jos en oikeaa ruokaa?
Onko oikea ruoka semmoista öljy-sokeri-lisäaine marinadissa lilluvaa, ties milloin teurastettua lihaa? Vai niitä jauhomakkaroita(osa niistä luettanee EU:ssa leivoksiksi jauho:liha suhteen perusteella)? Vai onko oikea ruoka leivoksia ja pullaa?

Onko siis väärin syödä terveellisesti ja olla vapaaehtoisesti ilman viinaa? Miksi toisten valintoja ei voi kunnioittaa. Eli jos on päämäärä tiedossa, oli ne ihannepaino tai syksyn kisat ja siihen tähdätään joutuen tekemään tiettyjä valintoja, niin miksi joutuu "hylkylistalle" automaattisesti?
Kukaan meistä valintansa tehneistä ei dissaa teitä muita siksi, että otatte juhannuksen kunniaksi enemmän tai vähemmän, tai jos syötte sitä makkaraa ja marinadimössöjä ja kaikenlaisia herkkuja, mutta voi olla että tilanteiden jatkuessa viikosta/juhlapyhästä toiseen dieettaaja kypsyy ainaiseen dissaamiseen ja etsii kaverinsa muualta. Elämä on valintoja.

Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Minäkuvakriisi

Nyt se sitten tapahtui.
Viikko sitten iski päälle ihan kunnon minäkuvakriisi. Oma pää teki kepposet.
Viimekesän kuvista vertailtuna viimeviikkoisiin kuviin ei itse huomannut yhtään mitään eroa. Peilistä katseli vastaan sama vanha läski, mitä kesällä 2010.
Piti vain koittaa luottaa mittanauhan tuloksiin, sekä siihen mitä muut sanoo.
Olo alkoi olla luokkaa: polta vaaka, katko mittanauha, hajoita peilit, pue teltta päälle ja mene sängyn alle syömään rahkaa.
Onneksi mun luonto ei anna periksi, vaan laittaa tuollaisen hetken tullessa yrittämään entisen 110% sijaan 120%:sti.
Tässä vaiheessa on usealla se sortuminen lähellä. Pitää vain koittaa ajatella, että nyt ei sorruta, vaan mennään eteenpäin edelleen niin tuloksiakin tulee.
Dieetti siis puree, koska pääkin alkaa niitä kepposia tekemään.
Kyllä se siitä sitten maanantaille helpotti.
Lahopäänä olen eilen lastannut puhtaat astiat tiskikoneesta jääkaappiin, astiakaapin sijaan. Huomasin, kun aloin kauppakassia purkamaan. :D

Ja sitten juhannus. Diettaajan jussiin ei kuulu alkoholi, makkara tms. "perinneherkut". Täällä syödään ohjeen mukaan, eli grillattuja vihanneksia, kanaa/nautaa/kalaa ja muita asiaankuuluvia eväitä. Mansikkarahkalla, kera suolan, herkutellaan päivittäin useampaan otteeseen. Salitreenitkään eivät jää välistä. Nämä on siis ihan omia valintoja. Vapaasyöntipäivä häämöttää heinäkuun puolessa välissä, pää ja kroppa jaksaa ihan hyvin, niin vapaasyöntiin juhannuksena ei ole tarvetta.
Heti maanantaina suunnistan sitten Tampereelle opettelemaan uuden treeniohjelman hienouksia, sekä hyvinvointivalmennukseen.

Elämä jatkuu. Toivon, että näen itseni joku päivä sellaisena kuin olen, enkä sellaisena kuin kuvittelen olevani :)

Lomailua ja luomista

Lomareissusta on nyt selvitty hengissä.
Aloitimme matkamme lauantaiaamuna ja suuntana oli Haapaveden Karsikkaalla pidetyt Paskanluonnin SM-kilpailut. Ihan hupimielellä mentiin testailemaan, että mitenkä sonta kulkee.
Kisoissahan ajanotto lähtee siitä, kun kilpailija alkaa tekemään kuormaa,

sitten tehty kuorma tuupataan radan läpi, mihin kuului mutkia, sekä nousuja ja laskuja, kottikärryjen on pysyttävä lankulla.

Ajanotto loppuu, kun kuorma on takaisin lastausalueella. Sen jälkeen kottarit lasteineen punnitaan. Minimi kuormapaino on 40kg. Naistensarjassa 50kg:n ylimenevät kilot toivat hyvityssekunteja sekunnin per kilo.

Koskaan ennen en ollut moisiin kisoihin osallistunut, vaikka sontaa on tullut työn sekä harrastusten puolelta mätettyä reippaat 10 vuotta.
Ensikertalaisena tulos oli kolmas naistensarjassa

Haapavedeltä suunnistimme kisojen jälkeen illaksi Tampereelle.
Seuraavana päivänä huristelimme Särkänniemen vatkaimissa ihan urakalla.
Maanantain suunnitellut jalkatreenit menivät valitettavasti peruutukseen, mutta Fitfarmin toimistolta oli kotiintuomisina uudet treeniohjelmat. Tarttee lisää voimaa ahteriin, jotta kakkakärryt nousevat ripakammin lankkusillalla ensi kesänä.
Myös hyvinvointivalmennus on nyt osaltani korkattu käyntiin ja tutustuminen omiin heikkoihin kohtiin korvien välissä on alkanut.

Dieetti piti koko reissun ajan, vaikka houkutuksia oli ympärillä ihan riittävästi.
Omat eväät oli siis mukana ja ei tarvinnut ruokaa jonotella tai odotella, kahvin jonotus riitti omiksi tarpeiksi :)
Tästä on hyvä jatkaa. Pää pitää, vaikka vieressä vedettäisi pizzaa, pullaa, jäätelöä, makkaraa, ihan mitä hyvänsä :)

Asenne ratkaisee! PERKELE!

Housut kintuissa kohti kesälaitumia

Viime maanantaina oli vuorossa mittauspäivä. 15.5.-28.5. olin kiristelyssäni edennyt seuraavasti: paino -2kg, vyötärö -2cm, lantio -3cm, rinnanympärys -2cm, hauis -1cm, reidet +-0. Dieetti siis puree ja se motivoi jatkamaan 110% antaumuksella(vaikka haistelenkin mikroa antaumuksella aina sen jälkeen kun armas siippani on lämmitellyt itselleen lihapiirakkaa).
Työhousuja saa kannatella "kaksin käsin", jottei käy hupsis töissä, vuosi sitten niin pääsi käymään.  Eli jotain on opittu kuluneen vuoden aikanakin. :D
Muistan varmaan pitkään mille tuntui seisoa navetassa ruokintapöydällä housut kintuissa, onneksi olin yksin töissä :D
Ja tämäkin tapahtui lehmäavusteisesti, eli lehmä otti polven kohdalta lahkeesta kiinni ja kiskaisi :)
Eilen Touhon kanssa päivänakilla käydessäni otin kahvio 77:lta tuon parin sadan metrin matkan hölkällä kotiin, sateen alta ennätettiin just eikä melkein. Meinasi siinäkin käydä hassusti, eli roskiksille oli jarrutettava, ettei housut putoa. Lantion yli ennättivät jo hivuttautua. :D
Onneksi on kesä, niin ei perse palellu.

Tämän viikon paras saldo on varmaankin oman päänupin voittaminen. Keväällä tuli penkkipunnerrukseen klikki korvienväliin. Ajatus "ei nouse" iskostui päähän ja tiukasti. Liekkö syynä siihen ajoittain kipuileva hauiksen pitkän pään jänne vai mikä.
Nyt sain puhuttua itselleni tsempparin salille, sovittiin että treenaillaan samaan aikaan, niin saan samalla henkisen tuen penkkipunnerrukseen.
Viikko sitten onnistuin huijaamaan itseäni latomalla tankoon vain max. 5kg levyjä. 10*45kg meni silloin nätisti, kun oli laskut sekaisin. Eilen sitten tuli tehtyä suunnitelmalliset penkkiennätykset, eli muutama toisto 50kg:lla.

VOITTAJAFIILIS!

Alla oli kunnollinen lämmittely ja huolelliset pienet venytykset myös sarjojen välissä. Kipuakaan ei olkapäässä tuntunut. Olen joskus aamusalilla unipäissäni tehnyt pienen laskuvirheen levypainojen kanssa ja epähuomiossa lämmitellyt tuolla 50kg:lla, eli olisi pitänyt jo aiemmin nousta, mutta kun ei ole oman päänupin takia noussut. Nyt nousee. On henkinen yliote omasta itsestä.

MINULLA ON TAHTO, RAUDALLA EI! Rauta liikkuu, jos minä niin päätän!

Näissä fiiliksissä oli mukava eilen illalla jäädä lomalle.