Tankkausta, väsymistä ja pieniä huomioita

14.7. koitti odotettu tankkauspäivä, samana päivänä juhlistettiin parhaan ystävän häitä. Osuipa nappiin samalle päivälle. :)
Tankkauspäivä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Kroppa alkoi olla väsynyt, pää onneksi veti, niin tuli työt tehtyä ja ohessa treenattuakin. Tosin ajatuksetkin kulkivat kuin täi tervassa ja kaiken sai varmistelemalla varmistella viiteen kertaan, jotta oli varma että oli käsittänyt asian oikein.
Sanoi korvienväli mitä hyvänsä, niin tankkauspäivän aamuna tehdyt mittaukset puhuivat karua totuutta. 2kk:n aikana oli kiloja lähtenyt 2. Senttejä oli taasen karissut sitten roppakaupalla. Pelkästään vyötäröltä 7cm kaikonnutta rasvaa. Kesäkuussa ostetut housut eivät enää kykene vastustamaan maan vetovoimaa, vaan pyrkivät kohti nilkkoja oma-aloitteisesti.

Tankkauksen jälkeisenä aamuna sitten suorittiin reippaana salille yläkroppaa pumppailemaan ja seuraavana päivänä odottelikin treenit Kivisen Teron komennossa Tampereella. Kyyti oli kylmää(tai siis aika lämmintä...), kun takareisille ja pohkeille kerrottiin, että mitä kuuluu ja kuka käskee. Osui ja upposi. Meni viisi päivää siihen, että tuo huonompi jalka toipui treeneistä. Mainittakoot, että muut treenit ja työ hoideltiin tästä huolimatta.

Lauantaina 21.7. olikin kauan odotettu motivaatiopläjäys Tampereella, eli Fitfarmin pt-päivä. Selkäsauna á la Juha Mentula tällä kertaa kierrokseen. Aivan jäätävää.

Ja sitten viime aikojen pohdintaa. Väsymys on vaivannut ihan urakalla. Salakavalastikin se on saattanut hiipiä luokse ja hyökätä kimppuun, ihan vain yhtäkkiä veto häviää eikä asialle vaan voi mitään. Silti on vain porskuteltu etiäppäin. Tämähän on kuin jonglööraisi. Vuosi sitten tuli harjoiteltua vain parilla pallolla ja nyt kun on ruokavalio kiristynyt sekä treenipäiviä on tullut lisää, sekä treenaaminen on koventunut, niin pallojakin on tullut lisää. Tähän vielä päälle työ. Jokainen aamu kuvannollisesti heitetään ne pallot ilmaan ja pidetään ne siellä loppupäivän. Jos joku putoaa, niin uudelleen vaan, ilman taukoja. Yö huilataan ja seuraavana aamuna sama alkaa uudelleen. Vuosi sitten en olisi tähän pystynyt. Eli pitkäjänteisyys on kannattanut ja tästä on tullut huomaamattaan elämäntapa.
Ihmisten tietynlaiseen kateelliseen panetteluun ja dissaamiseen tottuu, sen oppii olemaan huomioimatta. Onhan Mentulan Jarikin maininnut, että sosiaalinen elämä on katabolista ja valitettavaa on, että tämä sanonta pitää paikkaansa.
Panostankin jatkossa sen minimaalisen sosiaalisen elämän rippeiden laatuun, en määrään.

Valintoja ja itsensä voittamista

Dietti lähestyy puoliväliä. Väsymys painaa ja kesästä huolimatta on villasukat naisen paras ystävä.
Moni on kysynyt, että miten minä tämän teen ja aion nyt kertoa miten se osaltani tapahtuu:

Valinta 1:
Päätin muuttaa ulkonäköni ja elämäntapani terveellisempään suuntaan

Valinta 2:
Hommasin itselleni kunnon rytmiryhmän taustalle pääsemällä Fitfarmin pt-asiakkaaksi, eli itseni ei tarvitse päätäni vaivata miettimällä mitä söisin, miten treenaisin ja mitä teen jos tuntuu että homma ei toimi, Jari "Bull" Mentula hoitaa ajattelemisen minun puolestani, jos tuntuu että pää ei pysy mukana, niin Gustafsbergin Jutta ja Raappanan Varpu auttavat asiaan, puhumattakaan minkä tuen saan muista asiakkaista. Eikä pidä unohtaa, että kato on käynyt sosiaalisessa elämässä, eli ne parhaimmat ja tärkeimmät ystävät ja tuet ovat enää jäljellä, sekä perhe, ennen kaikkea puoliso, tukee arjessa. Kivisen Teron vetämät pienoiset "lämminhenkiset jumppatuokiot" Tampereen WFC:lla ovat sitten taas oma lukunsa ja motivaation lähteensä. Eikä pidä unohtaa mainita, että uusia ystäviäkin on painonpudotusprojektin mukana tullut ja he omalta osaltaan auttavat jaksamaan ja jakavat samanhenkisinä sen tuskan minkä välillä joutuu kokemaan.

Valinta 3:
Asetin tavoitteen ja ajattelen enää "ballistisesti" siihen pääsemistä. Eli kiristelydietin ensimmäisenä aamuna laukaisin itseni matkaan kohti tavoitetta ja sinne mennään suoraviivaisesti. Mielihalut kuuluvat asiaan, mutta ne ovat tämän kesän ajan "ei tartte välittää" -listalla.

Jokainen päivä on siis uusi päivä. Joka ikinen aamu aloitan taas kerran projektin alusta. Jokainen päivä voitan itseni ja mielihaluni. Jokainen päivä olen VOITTAJA.
Vaikka sanotaan, että "aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta", niin tässä projektissa minä olen voittaja. Pahin kilpailijani ei ole vaaka, siihen ei tuijotella, vaan omasta itsestäni löydän suurimman vastuksen, joko mielihalujen, tai tulosten näkemättömyyden kautta. Jos en tekisi annettujen ohjeiden mukaan, niin heittäisin rahaa hukkaan ja pettäisin itseäni, sekä pettäisin taustavoimani. Varsinkin itsensä pettämisen jälkeen en voisi katsoa itseäni silmiin peilistä.

Eikä meillä lasketa, mutta enää kuusi päivää tankkaukseen. Ja sitten muuten napa naukuu niin, että viimeiset 2kk menee kevyesti ilman isompia tuskia :D

Minä tein tietoisen valinnan ja noudatan sitä. Asenne ratkaisee!