Virallisestikin on nyt päästy tavoitteeseen, eli perjantaisessa lääkärinlausunnossa lukee "normaalivartaloinen potilas".
Jalan tuomiohan oli sitten, että "leikataan, eli puhdistetaan nilkka ja jäykistetään".
Muuta tuolle ei enää ole tehtävissä. Nyt vain koitetaan saada se kivuttomaksi.
Silleen oli hyvä tuuri ja 3kk leikkausjono 5 päivässä, kiitos peruutuspaikan.
Eli pakollinen tupakkalakko alkaa tänään, kun tupakointi jää leikkaussaliin. Luutuminen ei onnistu, jos tupakoin. Eikä varmasti tule olemaan helppoa.
Tässä istuskelen, harmittelen etten saa kahvia ja odottelen taksia.
Seuraavat 6 viikkoa jalka on kipsissä ja sen jälkeen vielä 4 viikkoa ortoosissa. Kyllä tää sit taas siitä alkaa lutviutumaan.
tiistai 11. syyskuuta 2012
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Kokonaistulos kesä 2012
Tässäpä tulosta, eli mitä on kropasta lähtenyt aikavälillä 17.5.-6.9.
paino: -8kg
vyötärö: -10cm
lantio: -8cm
hauis: -3cm
reisi: -4cm
rinnanymp.: -7cm
Tämä päivä vielä tiukemmin, sitten pari rennompaa päivää ja uusin kujein syksyyn.
Mukavaa, kun puurokin palaa takaisin ruokavalioon.
paino: -8kg
vyötärö: -10cm
lantio: -8cm
hauis: -3cm
reisi: -4cm
rinnanymp.: -7cm
Tämä päivä vielä tiukemmin, sitten pari rennompaa päivää ja uusin kujein syksyyn.
Mukavaa, kun puurokin palaa takaisin ruokavalioon.
tiistai 4. syyskuuta 2012
Kadonneen vyötärön metsästys
Välietappipäivä alkaa olla käsillä. Flunssaa on podettu kohta viikon verran ja buranaa sekä vitamiineja on kulunut aika tavalla. Pelonsekaisin tuntein astelin pari päivää etuajassa vaakalle ja siellä se lepää, välitavoite on saavutettu! Painoa on pudonnut nyt yhteensä 45kg! Tarkat mitat ja tulokset sitten torstaina, perjantaina syödään puuroa. :)
Tässä luvattuja kuvia matkan varrelta:
Ensimmäiseksi surullinen alkutilanne ajankohta heinäkuu 2009, tämän jälkeen tilanne pysyi painon ja koon osalta suunnilleen samana:
Sitten kuosi, kun takana on 2x GFG ja 2x Lite, eli pt-taipaleen alkuvaiheesta heinäkuussa 2011:
Päivän kunto 16.4.2012, kun takana on yli 6kk pt-asiakkuutta sekä rajuna podetut ja sittemmin leikatut sappikivet(eli inha jarru projektissa):
Seuraavana pirteä kesäkuva lomareissulta kesän kiristelyjen jo alettua, eli Särkänniemessä oltiin 10.6.2012:
Kiristelyn puoliväliprofiili, ystävän hääpäivänä(ja se ainoa tankkaus koko kesänä) 14.7.2012:
Sitten ne tämänpäiväiset. Kuntohan on pikkasen turvoksissaoleva, kiitos buranan ja flunssan, mutta muutosta on tullut enivei:
Ratsastushousujen koko on pienentynyt koosta 48 kokoon 36.
Perjantaina syödään puuroa :)
Katsellaan miten matka jatkuu, kiinteytymistä tartteis ainakin rutkasti. Vaakaan tuijottelu loppuu taas torstaina, jolloin laitan digivaakaan patterit paikoilleen, että saan tarkan lukeman(tällä hetkellä on tuollainen kiekkovaaka käytössä, jotta tietää edes suurinpiirtein suunnan). Kuvat ja mitat ratkaisee.
ISO KIITOS ohjeista ja tsempeistä kuuluu kyllä Jari "Bull" Mentulalle. Monesti tuli mietittyä, kun korvienväli hannasi vastaan, että koodaisiko Jarille, sitten pieni ääni huuteli takaraivossa, että "se vastaa kuitenkin, että 'LOPETA SE TURHA AJATTELU JA TEE'".
Projektini myötä olen saanut lisäksi monta monituista uutta tuttavaa ja jopa ystävää, ketkä ovat sitten tsempanneet ja tukeneet vaikeina aikoina. Ja KIITOS myös Sussulle, joka olet aika vierestä seuraillut ja tsemppaillut, sekä ottanut loputtoman määrän kuvia pyydettäessä, sekä mahdollistanut aerobisen liikunnan lainaamalla hevosta, saaden samalla aikaan vanhan sanonnan "hevosella on iso pää, anna sen murehtia puolestasi" toteutumisen.
Kiitos myös perheelle sietokyvystä, eritoten mies on ollut kovilla. Ja kiitos niille ketkä eivät ole loukkaantuneet, kun olen omissa eväissä liikuskellut, eivätkä talon tarjoilut ole "kelvanneet".
Matka jatkuu ja kunhan tämä flunssa hellittää, niin rauta alkaa saamaan kyytiä entiseen malliin.
This is my life!
Tässä luvattuja kuvia matkan varrelta:
Ensimmäiseksi surullinen alkutilanne ajankohta heinäkuu 2009, tämän jälkeen tilanne pysyi painon ja koon osalta suunnilleen samana:
Sitten kuosi, kun takana on 2x GFG ja 2x Lite, eli pt-taipaleen alkuvaiheesta heinäkuussa 2011:
Päivän kunto 16.4.2012, kun takana on yli 6kk pt-asiakkuutta sekä rajuna podetut ja sittemmin leikatut sappikivet(eli inha jarru projektissa):
Seuraavana pirteä kesäkuva lomareissulta kesän kiristelyjen jo alettua, eli Särkänniemessä oltiin 10.6.2012:
Kiristelyn puoliväliprofiili, ystävän hääpäivänä(ja se ainoa tankkaus koko kesänä) 14.7.2012:
Sitten ne tämänpäiväiset. Kuntohan on pikkasen turvoksissaoleva, kiitos buranan ja flunssan, mutta muutosta on tullut enivei:
Ratsastushousujen koko on pienentynyt koosta 48 kokoon 36.
Perjantaina syödään puuroa :)
Katsellaan miten matka jatkuu, kiinteytymistä tartteis ainakin rutkasti. Vaakaan tuijottelu loppuu taas torstaina, jolloin laitan digivaakaan patterit paikoilleen, että saan tarkan lukeman(tällä hetkellä on tuollainen kiekkovaaka käytössä, jotta tietää edes suurinpiirtein suunnan). Kuvat ja mitat ratkaisee.
ISO KIITOS ohjeista ja tsempeistä kuuluu kyllä Jari "Bull" Mentulalle. Monesti tuli mietittyä, kun korvienväli hannasi vastaan, että koodaisiko Jarille, sitten pieni ääni huuteli takaraivossa, että "se vastaa kuitenkin, että 'LOPETA SE TURHA AJATTELU JA TEE'".
Projektini myötä olen saanut lisäksi monta monituista uutta tuttavaa ja jopa ystävää, ketkä ovat sitten tsempanneet ja tukeneet vaikeina aikoina. Ja KIITOS myös Sussulle, joka olet aika vierestä seuraillut ja tsemppaillut, sekä ottanut loputtoman määrän kuvia pyydettäessä, sekä mahdollistanut aerobisen liikunnan lainaamalla hevosta, saaden samalla aikaan vanhan sanonnan "hevosella on iso pää, anna sen murehtia puolestasi" toteutumisen.
Kiitos myös perheelle sietokyvystä, eritoten mies on ollut kovilla. Ja kiitos niille ketkä eivät ole loukkaantuneet, kun olen omissa eväissä liikuskellut, eivätkä talon tarjoilut ole "kelvanneet".
Matka jatkuu ja kunhan tämä flunssa hellittää, niin rauta alkaa saamaan kyytiä entiseen malliin.
This is my life!
perjantai 17. elokuuta 2012
Kun pää vetää, mutta kroppa ei kestä
Pitkästä aikaa päivitystä.
Muutama viime viikko on tullut kiehuttua omassa liemessä, koska huono jalkani sanoi poks. Viimeiseen asti painettiin täysillä, kuuntelematta niitä pieniä merkkejä mitä oli ilmassa. Ja hyvä on jossitella nyt jälkeenpäin: JOS olisin taipunut ja ottanut saikkua muutaman päivän ajoissa olisiko jalka poksahtanut. JOS olisin antanut periksi ja jättänyt lomituksen kesken, niin olisinko saikulla. Ja tätä jossittelua voisi jatkaa koko päivän.
Tästä hyvästä sitten ortopediaika nitkahti viikkoa aiemmaksi, mitä oli alunperin suunniteltu, eli oma etappipäivä onkinn 7.9., eikä 14.9.
Päätä on rassannut sitten liikkumattomuus. Eli jos jalat ei kärsi kannatella kroppaa, niin miten liikut. Ja kun oman korvienvälini tiedän, niin vähän varoen salilla tehtyyn yläkropan treeniinkin suhtaudun, koska pää kehoittaa kumminkin kokeilemaan "mitä nilkka kestää".
On niitä tuloksia tullut liikkumattomuudesta huolimatta ja jotain kotitreeniä yläkropalle on tullut tehtyä myös.
Viralliseen normaalipainoisuuteen on matkaa 2kg ja aikaa lääkärikäyntiin on 3 viikkoa, joten nyt kiristyi entisestään ruokavalio. Sinne meni marjat, vapaat vihannekset ja hedelmä palarista. Kolme viikkoa istuu vaikka seipään nenässä, eli eteenpäin painetaan kaikesta huolimatta. Periksi antaminen ei ole missään vaiheessa tullut mieleen.
Ja onneksi on liikuntamuotona olemassa ratsastus. Kaverin hevosta olen käynyt "kiusaamassa", jotta saan edes jotain liikettä. Selkäännousu tapahtuu korkealta jakkaralta, jottei tarvitse pahemmin oikeaa jalkaa vaivata. Pysyy samalla oma selkä ja lantio liikkeessä, ettei tule sitten niiden suhteen takapakkia, ainakaan kovin pahasti.
Hevosella matkustaminenhan ei paljoa kaloreita kuluta, mutta se ratsastaminen kunnolla alkaakin sitten jo mukavasti vaikuttamaan.
Kyllä tämä tästä vielä riemuksi muuttuu. Jos yhtä reippaasti päivitän tilannetta, niin seuraavan kerran onkin luvassa kuvamateriaalia ja lopulliset tulokset. Tämä siis ehkä...eihän sitä tiedä miten tässä tulee reipastuttua :)
Muutama viime viikko on tullut kiehuttua omassa liemessä, koska huono jalkani sanoi poks. Viimeiseen asti painettiin täysillä, kuuntelematta niitä pieniä merkkejä mitä oli ilmassa. Ja hyvä on jossitella nyt jälkeenpäin: JOS olisin taipunut ja ottanut saikkua muutaman päivän ajoissa olisiko jalka poksahtanut. JOS olisin antanut periksi ja jättänyt lomituksen kesken, niin olisinko saikulla. Ja tätä jossittelua voisi jatkaa koko päivän.
Tästä hyvästä sitten ortopediaika nitkahti viikkoa aiemmaksi, mitä oli alunperin suunniteltu, eli oma etappipäivä onkinn 7.9., eikä 14.9.
Päätä on rassannut sitten liikkumattomuus. Eli jos jalat ei kärsi kannatella kroppaa, niin miten liikut. Ja kun oman korvienvälini tiedän, niin vähän varoen salilla tehtyyn yläkropan treeniinkin suhtaudun, koska pää kehoittaa kumminkin kokeilemaan "mitä nilkka kestää".
On niitä tuloksia tullut liikkumattomuudesta huolimatta ja jotain kotitreeniä yläkropalle on tullut tehtyä myös.
Viralliseen normaalipainoisuuteen on matkaa 2kg ja aikaa lääkärikäyntiin on 3 viikkoa, joten nyt kiristyi entisestään ruokavalio. Sinne meni marjat, vapaat vihannekset ja hedelmä palarista. Kolme viikkoa istuu vaikka seipään nenässä, eli eteenpäin painetaan kaikesta huolimatta. Periksi antaminen ei ole missään vaiheessa tullut mieleen.
Ja onneksi on liikuntamuotona olemassa ratsastus. Kaverin hevosta olen käynyt "kiusaamassa", jotta saan edes jotain liikettä. Selkäännousu tapahtuu korkealta jakkaralta, jottei tarvitse pahemmin oikeaa jalkaa vaivata. Pysyy samalla oma selkä ja lantio liikkeessä, ettei tule sitten niiden suhteen takapakkia, ainakaan kovin pahasti.
Hevosella matkustaminenhan ei paljoa kaloreita kuluta, mutta se ratsastaminen kunnolla alkaakin sitten jo mukavasti vaikuttamaan.
Kyllä tämä tästä vielä riemuksi muuttuu. Jos yhtä reippaasti päivitän tilannetta, niin seuraavan kerran onkin luvassa kuvamateriaalia ja lopulliset tulokset. Tämä siis ehkä...eihän sitä tiedä miten tässä tulee reipastuttua :)
torstai 26. heinäkuuta 2012
Tankkausta, väsymistä ja pieniä huomioita
14.7. koitti odotettu tankkauspäivä, samana päivänä juhlistettiin parhaan ystävän häitä. Osuipa nappiin samalle päivälle. :)
Tankkauspäivä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Kroppa alkoi olla väsynyt, pää onneksi veti, niin tuli työt tehtyä ja ohessa treenattuakin. Tosin ajatuksetkin kulkivat kuin täi tervassa ja kaiken sai varmistelemalla varmistella viiteen kertaan, jotta oli varma että oli käsittänyt asian oikein.
Sanoi korvienväli mitä hyvänsä, niin tankkauspäivän aamuna tehdyt mittaukset puhuivat karua totuutta. 2kk:n aikana oli kiloja lähtenyt 2. Senttejä oli taasen karissut sitten roppakaupalla. Pelkästään vyötäröltä 7cm kaikonnutta rasvaa. Kesäkuussa ostetut housut eivät enää kykene vastustamaan maan vetovoimaa, vaan pyrkivät kohti nilkkoja oma-aloitteisesti.
Tankkauksen jälkeisenä aamuna sitten suorittiin reippaana salille yläkroppaa pumppailemaan ja seuraavana päivänä odottelikin treenit Kivisen Teron komennossa Tampereella. Kyyti oli kylmää(tai siis aika lämmintä...), kun takareisille ja pohkeille kerrottiin, että mitä kuuluu ja kuka käskee. Osui ja upposi. Meni viisi päivää siihen, että tuo huonompi jalka toipui treeneistä. Mainittakoot, että muut treenit ja työ hoideltiin tästä huolimatta.
Lauantaina 21.7. olikin kauan odotettu motivaatiopläjäys Tampereella, eli Fitfarmin pt-päivä. Selkäsauna á la Juha Mentula tällä kertaa kierrokseen. Aivan jäätävää.
Ja sitten viime aikojen pohdintaa. Väsymys on vaivannut ihan urakalla. Salakavalastikin se on saattanut hiipiä luokse ja hyökätä kimppuun, ihan vain yhtäkkiä veto häviää eikä asialle vaan voi mitään. Silti on vain porskuteltu etiäppäin. Tämähän on kuin jonglööraisi. Vuosi sitten tuli harjoiteltua vain parilla pallolla ja nyt kun on ruokavalio kiristynyt sekä treenipäiviä on tullut lisää, sekä treenaaminen on koventunut, niin pallojakin on tullut lisää. Tähän vielä päälle työ. Jokainen aamu kuvannollisesti heitetään ne pallot ilmaan ja pidetään ne siellä loppupäivän. Jos joku putoaa, niin uudelleen vaan, ilman taukoja. Yö huilataan ja seuraavana aamuna sama alkaa uudelleen. Vuosi sitten en olisi tähän pystynyt. Eli pitkäjänteisyys on kannattanut ja tästä on tullut huomaamattaan elämäntapa.
Ihmisten tietynlaiseen kateelliseen panetteluun ja dissaamiseen tottuu, sen oppii olemaan huomioimatta. Onhan Mentulan Jarikin maininnut, että sosiaalinen elämä on katabolista ja valitettavaa on, että tämä sanonta pitää paikkaansa.
Panostankin jatkossa sen minimaalisen sosiaalisen elämän rippeiden laatuun, en määrään.
Tankkauspäivä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Kroppa alkoi olla väsynyt, pää onneksi veti, niin tuli työt tehtyä ja ohessa treenattuakin. Tosin ajatuksetkin kulkivat kuin täi tervassa ja kaiken sai varmistelemalla varmistella viiteen kertaan, jotta oli varma että oli käsittänyt asian oikein.
Sanoi korvienväli mitä hyvänsä, niin tankkauspäivän aamuna tehdyt mittaukset puhuivat karua totuutta. 2kk:n aikana oli kiloja lähtenyt 2. Senttejä oli taasen karissut sitten roppakaupalla. Pelkästään vyötäröltä 7cm kaikonnutta rasvaa. Kesäkuussa ostetut housut eivät enää kykene vastustamaan maan vetovoimaa, vaan pyrkivät kohti nilkkoja oma-aloitteisesti.
Tankkauksen jälkeisenä aamuna sitten suorittiin reippaana salille yläkroppaa pumppailemaan ja seuraavana päivänä odottelikin treenit Kivisen Teron komennossa Tampereella. Kyyti oli kylmää(tai siis aika lämmintä...), kun takareisille ja pohkeille kerrottiin, että mitä kuuluu ja kuka käskee. Osui ja upposi. Meni viisi päivää siihen, että tuo huonompi jalka toipui treeneistä. Mainittakoot, että muut treenit ja työ hoideltiin tästä huolimatta.
Lauantaina 21.7. olikin kauan odotettu motivaatiopläjäys Tampereella, eli Fitfarmin pt-päivä. Selkäsauna á la Juha Mentula tällä kertaa kierrokseen. Aivan jäätävää.
Ja sitten viime aikojen pohdintaa. Väsymys on vaivannut ihan urakalla. Salakavalastikin se on saattanut hiipiä luokse ja hyökätä kimppuun, ihan vain yhtäkkiä veto häviää eikä asialle vaan voi mitään. Silti on vain porskuteltu etiäppäin. Tämähän on kuin jonglööraisi. Vuosi sitten tuli harjoiteltua vain parilla pallolla ja nyt kun on ruokavalio kiristynyt sekä treenipäiviä on tullut lisää, sekä treenaaminen on koventunut, niin pallojakin on tullut lisää. Tähän vielä päälle työ. Jokainen aamu kuvannollisesti heitetään ne pallot ilmaan ja pidetään ne siellä loppupäivän. Jos joku putoaa, niin uudelleen vaan, ilman taukoja. Yö huilataan ja seuraavana aamuna sama alkaa uudelleen. Vuosi sitten en olisi tähän pystynyt. Eli pitkäjänteisyys on kannattanut ja tästä on tullut huomaamattaan elämäntapa.
Ihmisten tietynlaiseen kateelliseen panetteluun ja dissaamiseen tottuu, sen oppii olemaan huomioimatta. Onhan Mentulan Jarikin maininnut, että sosiaalinen elämä on katabolista ja valitettavaa on, että tämä sanonta pitää paikkaansa.
Panostankin jatkossa sen minimaalisen sosiaalisen elämän rippeiden laatuun, en määrään.
sunnuntai 8. heinäkuuta 2012
Valintoja ja itsensä voittamista
Dietti lähestyy puoliväliä. Väsymys painaa ja kesästä huolimatta on villasukat naisen paras ystävä.
Moni on kysynyt, että miten minä tämän teen ja aion nyt kertoa miten se osaltani tapahtuu:
Valinta 1:
Päätin muuttaa ulkonäköni ja elämäntapani terveellisempään suuntaan
Valinta 2:
Hommasin itselleni kunnon rytmiryhmän taustalle pääsemällä Fitfarmin pt-asiakkaaksi, eli itseni ei tarvitse päätäni vaivata miettimällä mitä söisin, miten treenaisin ja mitä teen jos tuntuu että homma ei toimi, Jari "Bull" Mentula hoitaa ajattelemisen minun puolestani, jos tuntuu että pää ei pysy mukana, niin Gustafsbergin Jutta ja Raappanan Varpu auttavat asiaan, puhumattakaan minkä tuen saan muista asiakkaista. Eikä pidä unohtaa, että kato on käynyt sosiaalisessa elämässä, eli ne parhaimmat ja tärkeimmät ystävät ja tuet ovat enää jäljellä, sekä perhe, ennen kaikkea puoliso, tukee arjessa. Kivisen Teron vetämät pienoiset "lämminhenkiset jumppatuokiot" Tampereen WFC:lla ovat sitten taas oma lukunsa ja motivaation lähteensä. Eikä pidä unohtaa mainita, että uusia ystäviäkin on painonpudotusprojektin mukana tullut ja he omalta osaltaan auttavat jaksamaan ja jakavat samanhenkisinä sen tuskan minkä välillä joutuu kokemaan.
Valinta 3:
Asetin tavoitteen ja ajattelen enää "ballistisesti" siihen pääsemistä. Eli kiristelydietin ensimmäisenä aamuna laukaisin itseni matkaan kohti tavoitetta ja sinne mennään suoraviivaisesti. Mielihalut kuuluvat asiaan, mutta ne ovat tämän kesän ajan "ei tartte välittää" -listalla.
Jokainen päivä on siis uusi päivä. Joka ikinen aamu aloitan taas kerran projektin alusta. Jokainen päivä voitan itseni ja mielihaluni. Jokainen päivä olen VOITTAJA.
Vaikka sanotaan, että "aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta", niin tässä projektissa minä olen voittaja. Pahin kilpailijani ei ole vaaka, siihen ei tuijotella, vaan omasta itsestäni löydän suurimman vastuksen, joko mielihalujen, tai tulosten näkemättömyyden kautta. Jos en tekisi annettujen ohjeiden mukaan, niin heittäisin rahaa hukkaan ja pettäisin itseäni, sekä pettäisin taustavoimani. Varsinkin itsensä pettämisen jälkeen en voisi katsoa itseäni silmiin peilistä.
Eikä meillä lasketa, mutta enää kuusi päivää tankkaukseen. Ja sitten muuten napa naukuu niin, että viimeiset 2kk menee kevyesti ilman isompia tuskia :D
Minä tein tietoisen valinnan ja noudatan sitä. Asenne ratkaisee!
Moni on kysynyt, että miten minä tämän teen ja aion nyt kertoa miten se osaltani tapahtuu:
Valinta 1:
Päätin muuttaa ulkonäköni ja elämäntapani terveellisempään suuntaan
Valinta 2:
Hommasin itselleni kunnon rytmiryhmän taustalle pääsemällä Fitfarmin pt-asiakkaaksi, eli itseni ei tarvitse päätäni vaivata miettimällä mitä söisin, miten treenaisin ja mitä teen jos tuntuu että homma ei toimi, Jari "Bull" Mentula hoitaa ajattelemisen minun puolestani, jos tuntuu että pää ei pysy mukana, niin Gustafsbergin Jutta ja Raappanan Varpu auttavat asiaan, puhumattakaan minkä tuen saan muista asiakkaista. Eikä pidä unohtaa, että kato on käynyt sosiaalisessa elämässä, eli ne parhaimmat ja tärkeimmät ystävät ja tuet ovat enää jäljellä, sekä perhe, ennen kaikkea puoliso, tukee arjessa. Kivisen Teron vetämät pienoiset "lämminhenkiset jumppatuokiot" Tampereen WFC:lla ovat sitten taas oma lukunsa ja motivaation lähteensä. Eikä pidä unohtaa mainita, että uusia ystäviäkin on painonpudotusprojektin mukana tullut ja he omalta osaltaan auttavat jaksamaan ja jakavat samanhenkisinä sen tuskan minkä välillä joutuu kokemaan.
Valinta 3:
Asetin tavoitteen ja ajattelen enää "ballistisesti" siihen pääsemistä. Eli kiristelydietin ensimmäisenä aamuna laukaisin itseni matkaan kohti tavoitetta ja sinne mennään suoraviivaisesti. Mielihalut kuuluvat asiaan, mutta ne ovat tämän kesän ajan "ei tartte välittää" -listalla.
Jokainen päivä on siis uusi päivä. Joka ikinen aamu aloitan taas kerran projektin alusta. Jokainen päivä voitan itseni ja mielihaluni. Jokainen päivä olen VOITTAJA.
Vaikka sanotaan, että "aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta", niin tässä projektissa minä olen voittaja. Pahin kilpailijani ei ole vaaka, siihen ei tuijotella, vaan omasta itsestäni löydän suurimman vastuksen, joko mielihalujen, tai tulosten näkemättömyyden kautta. Jos en tekisi annettujen ohjeiden mukaan, niin heittäisin rahaa hukkaan ja pettäisin itseäni, sekä pettäisin taustavoimani. Varsinkin itsensä pettämisen jälkeen en voisi katsoa itseäni silmiin peilistä.
Eikä meillä lasketa, mutta enää kuusi päivää tankkaukseen. Ja sitten muuten napa naukuu niin, että viimeiset 2kk menee kevyesti ilman isompia tuskia :D
Minä tein tietoisen valinnan ja noudatan sitä. Asenne ratkaisee!
perjantai 22. kesäkuuta 2012
Viinakset ja oikea ruoka
Toisten diettaajien Facebook juttuja seuratessa ja omia kokemuksia miettiessä, tuli näin juhannuksen kunniaksi mieleen, että mikähän siinä alkoholissa oikein on niin kivaa.
Jos et ota, niin saat takuuvarmasti olla yksin.
Eikö selvinpäin voi pitää hauskaa, jos huolehtii omat vissynsä ja vetensä mukaan?
Selvinpäin juhannusta viettävien dissaamisen lisäksi on toki tuttua fraasi "sä et syö oikeaa ruokaa, niin ei viitsitty kutsua".
Mitä on "oikea ruoka"? Eikö kana/kala/nauta ja vihannekset sitä ole??? Entä jos juhannuksenakin dietillä oleva tuo omat grillattavansa mukanaan? Ainiin, eihän se ole oikeaa ruokaa. Entäs mansikat ja rahka? Kaurapuuro? Jos ostan ruokani ns. puhtaana, ilman lisättyjä marinadimössöjä, niin mitä ihmettä sitten oikein syön, jos en oikeaa ruokaa?
Onko oikea ruoka semmoista öljy-sokeri-lisäaine marinadissa lilluvaa, ties milloin teurastettua lihaa? Vai niitä jauhomakkaroita(osa niistä luettanee EU:ssa leivoksiksi jauho:liha suhteen perusteella)? Vai onko oikea ruoka leivoksia ja pullaa?
Onko siis väärin syödä terveellisesti ja olla vapaaehtoisesti ilman viinaa? Miksi toisten valintoja ei voi kunnioittaa. Eli jos on päämäärä tiedossa, oli ne ihannepaino tai syksyn kisat ja siihen tähdätään joutuen tekemään tiettyjä valintoja, niin miksi joutuu "hylkylistalle" automaattisesti?
Kukaan meistä valintansa tehneistä ei dissaa teitä muita siksi, että otatte juhannuksen kunniaksi enemmän tai vähemmän, tai jos syötte sitä makkaraa ja marinadimössöjä ja kaikenlaisia herkkuja, mutta voi olla että tilanteiden jatkuessa viikosta/juhlapyhästä toiseen dieettaaja kypsyy ainaiseen dissaamiseen ja etsii kaverinsa muualta. Elämä on valintoja.
Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.
Jos et ota, niin saat takuuvarmasti olla yksin.
Eikö selvinpäin voi pitää hauskaa, jos huolehtii omat vissynsä ja vetensä mukaan?
Selvinpäin juhannusta viettävien dissaamisen lisäksi on toki tuttua fraasi "sä et syö oikeaa ruokaa, niin ei viitsitty kutsua".
Mitä on "oikea ruoka"? Eikö kana/kala/nauta ja vihannekset sitä ole??? Entä jos juhannuksenakin dietillä oleva tuo omat grillattavansa mukanaan? Ainiin, eihän se ole oikeaa ruokaa. Entäs mansikat ja rahka? Kaurapuuro? Jos ostan ruokani ns. puhtaana, ilman lisättyjä marinadimössöjä, niin mitä ihmettä sitten oikein syön, jos en oikeaa ruokaa?
Onko oikea ruoka semmoista öljy-sokeri-lisäaine marinadissa lilluvaa, ties milloin teurastettua lihaa? Vai niitä jauhomakkaroita(osa niistä luettanee EU:ssa leivoksiksi jauho:liha suhteen perusteella)? Vai onko oikea ruoka leivoksia ja pullaa?
Onko siis väärin syödä terveellisesti ja olla vapaaehtoisesti ilman viinaa? Miksi toisten valintoja ei voi kunnioittaa. Eli jos on päämäärä tiedossa, oli ne ihannepaino tai syksyn kisat ja siihen tähdätään joutuen tekemään tiettyjä valintoja, niin miksi joutuu "hylkylistalle" automaattisesti?
Kukaan meistä valintansa tehneistä ei dissaa teitä muita siksi, että otatte juhannuksen kunniaksi enemmän tai vähemmän, tai jos syötte sitä makkaraa ja marinadimössöjä ja kaikenlaisia herkkuja, mutta voi olla että tilanteiden jatkuessa viikosta/juhlapyhästä toiseen dieettaaja kypsyy ainaiseen dissaamiseen ja etsii kaverinsa muualta. Elämä on valintoja.
Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)