Feng Shui -kakka ja muita mietelmiä

Ensimmäiset 13 kiristelypäivää takana. Välillä on pientä ryytymistä tapahtunut, mutta siitä on selvitty. Voi johtua pienestä kertyneestä univelastakin.

Töissä lanseerasimme emännän kanssa termin Feng Shui Kakka. Eräällä lehmärouvalla menee vissiin oma henkilökohtainen kosminen harmonisuus poskelleen, jos edes pientä nökärettä sontaa ei ole takakäytävällä 20-50cm ritilän laidasta. Jos sen kikkareen kolaa, niin ei kunnolla ennätä selkäänsä kääntää, kun uusi kikkare ilmaantuu tilalle. Tämä rouvaslehmä vaikka nousee makuulta ylös sontimaan, kunhan se Feng Shui Kakka ei katoa omalta paikaltaan.

Siinäpä kuvamaistiainen aiheesta. Kuva on otettu omistajan luvalla ja samalta taholta on myös lupa kuvan julkaisuun.
Ja jos tuo kasa on paikoillaan betonilla, niin kaikki muu sonta osuu aivan nätisti ritilään, minne sen pitäisikin osua.

Ja sitten niitä muita mietteitä...
...Pari viime päivää olen pohtinut, että jos ihmisellä menee huonosti pidempään ja hän jaksaa lähimmäistensä avulla sinnitellä huonojen kausien yli. Sitten eräänä kauniina päivänä alkaakin päivä paistaa risukasaan, niin sehän iskee päälle henkilökohtaisen kriisin.
Itselle kävi näin. En tiedä vieläkään miten päin olisi ja mistä puhuisi. Hyvää oloaan haluaisi jakaa ympärilleen roppakaupalla, varsinkin niille ketkä on sitä huonoa onnea joutuneet kuuntelemaan. Huomasimme perheessä, että huonojen aikojen eläminen ja toistensa tukeminen on huomattavasti helpompaa, mitä niiden hyvien alkuaikojen kriisi kaikilta osapuolilta vaatii. Toinen voi äkkiä tunteakkin itsensä tarpeettomaksi, vaikka juuri sillä hetkellä se läheisten ihmisten tarve onkin suurin.

Voisin luonnehtia tuota huonon ajanjakson muuttumista hyväksi samankaltaiseksi mitä Feeniks-linnun syntymä on. Ensin se palaa poroksi roviolla ja nousee sitten tuhkasta uuteen lentoon entistä ehompana, vahvempana ja kauniimpana.

Nyt osaamme varautua tuleviin hyviin aikoihin, huonojahan me olemme osanneetkin jo elää. Vielä joudumme harjoittelemaan, mutta enää en ihmettele, miksi avioituvat ihmiset vannovat valassaan tukevansa toisiaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

Huomenna on taas päivä uus ja virallinen mittailupäivä. Näyttäisi alustavien tulosten mukaan sille, että saan laitella valmentaja Mentulalle erittäin positiivista sähköpostia.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, Savo kiittää ja kuittaa.

Haisuja ja hapatuksia

Pari vapaapäivää töistä takanapäin.
Eilen oli vuorossa Jutan vetämä selkätreeni Kuopion Gym 99:lla.
Aivan jäätävää. Ensimmäisenä tuli päräytettyä uudet henk.koht maastaveto ennätykset 8*110kg!!! Siihen päälle loput selkäjumpat, sekä vähän hauissettiä. Takareidet ja reidenlähentäjät "viimeistelin" illalla hevostelemalla ja ihan vanhaa taitoa verestääkseen tuli tehtyä kenttäistuntaharjoitusta enemmän kuin omiksi tarpeiksi.
Tänään on kävelytyyli ollut ryhdikäs sekä vähän "lännenmiesmäinen" :D
Pikkasen tuli helpotusta selkään lihashuollon merkeissä. Iltapäivä menikin sitten anopin kasvimaata muokatessa ja omissa pihahommissa.

Huomenna paluu arkiseen raadantaan. Kroppa jaksaa vielä hyvin, välillä iskee väsymyksen tunne, mutta eteenpäin on vain menty.

Mielessäni olen pohtinut ihmisten kateutta. Miten toisen onnistuminen oman itsensä kanssa, vastoinkäymisten voittaminen ja ennenkaikkea oman korvienvälin voittaminen voi olla joillekkin se maailman kaatava asia.
Tämä on kuitenkin minun ikioma elämäni, elän sitä ollakseni onnellinen. Niin kauan kun menee huonosti niin selkääntaputtelijoita riittää, sitten kun ottaa ohjat käsiinsä ja tekee jotain niin alkaa se paska lentää. Minun tyytyväisyyteni ja onnellisuuteni ei ole keneltäkään pois.
Mutta niinhän se menee että säälin saa ilmaiseksi, kateus pitää ansaita!

Ensimmäinen kiristelyviikko pulkassa

Ensimmäinen viikko kesäkauden eväitä on tänään pulkassa.
Viime viikolla tulikin salitreenejä ylimääräinen kiekka, koska työn ja salivuorojen yhteensopivuus ei tänään eikä huomenna oikein natsannut, eli luvassa on vain navetointia, syömistä ja nukkumista. Keskiviikkona on luvassa Kuopion Gym99:lla treenit Jutta Gustafsbergin komennossa ja "selkäsauna" olis tarkoitus saada. :)

Vielä ei ole ikävä menetettyä aamupuuroa, aamurahka on ihan kiva juttu.
Ruokailuissa on oma hankaluutensa näin maatalouslomittajana. Kaksiosainen työpäivä tuo omat haasteet, kuten myös vaihtuvat työmatkat, työpaikat ja työajat. Nyt olen hiissannut eväitä mukana aamua iltaa. Tällä hetkellä tulee lypsyn jälkeen tilalla kahvitellessa nappaan omat eväät huiviin ja tämä saattaa välillä loukata osaa emännistä. Suurin osa onneksi ymmärtää, kun asioista sitten töitä tehdessä jutellaan. Tämänhetkisellä työmaalla on ymmärrystä ja osaavat tsempata jopa asioita. Vaikka onhan se tuore kotonatehty ruisleipä aivan taivaallisen hyvän hajuista... :D Haisteluasteelle saa jäädäkkin. Piste.
Iltalypsyn jälkeen olen nyt tuhonnut Fastin Pro FX Lo-carb patukan kotiinpäin autoillessa, niin ei venähdä ruokailuväli ja pääsee johonkin aikaan nukkumaankin, kuitenkin on oltava klo 4 aamulla mietiskelemässä, että miten se kahvinkeitin taas toimikaan. :)

Kissakuume olisi kova. Eilen pääsin käpälöimään 7 viikon ikäisiä kissanpentuja. Onneksi on oman perheen eläinmäärä tällähetkellä täysi. Meidän rivarikaksioon ei mahdu kahden ihmisen, koiran ja kahden kissan lisäksi enään kuin pölypalloja, muutama sokeritoukka ja pari villiä hämähäkkiä.

Motivaatio on vain lisääntynyt ja eilen olin havaitsevani olkapäissä lihasta ja jonkin sortin ojentajalihaskin käväisi näkyvissä. Kyllä tämä tästä lutviutuu! :)

Sinne ja takaisin, eli pieni historiatuokio menneisyydestä nykyhetkeen

Oli synkkä ja myrskyinen yö, elokuussa 1980, kun 25. päivä aamuyöllä putkahdin maailmaan.

Varmaan koko lapsuuteni ja nuoruuteni olin ja elin normaalipainon ylärajoilla. Siinä pienessä pyöreydessä tuli luettua takataskuun tietoliikenneasentajan paperit ja amk:n kautta suunnistettua ensin hevoshommiin ja sitten maatalouskouluun. Pieni pyöreys pysyi kaikessa vauhdissa mukana. Maatalouslomittajan hommia aloin tekemään vuonna 2003, edelleen pienesti pyöreänä. 2006 jouduin oman hevoseni kanssa pienoiseen onnettomuuteen teloen itseni aikalailla pahasti, tuon jälkeen minusta tuli sitten suuresti pyöreä. Tuli sairasteltua enemmän tai vähemmän useampi vuosi, leikkauspöytäreissuja en jaksa edes enää laskea. Hevosmällistä jäi "muistoksi" murtuman aiheuttama nivelrikko nilkkaan ja sen kanssa tässä koitetaan taaplata päivä kerrallaan eteenpäin.

Syksyllä 2010 päätin, että kilot saa kyytiä, normaalipaino kutsuu. Aloitin karppaamaan, ei oikein ollut mun juttu, enkä sen kanssa osannut elää.

Tammikuussa 2011 huomasin Jutta Gustafsbergin mainostaman Fitfarmin GoFatGo -kampanjan ja läksin mukaan asenteella "katsotaan vaan ei tääkään toimi".
Voin ilokseni todeta, että olin niin väärässä, kuin vain pystyin olemaan. GFG:n jälkeen tottakai mukaan Liteen, sitten taas GFG:lle ja vielä kerran Liteen.
Viimeisen Liten aikaan tuntui, että haluan tältä hommalta enemmän jotain "omaa" ja ennenkaikkea haastetta, lähetin anelun FitFarmille, että olisiko pt-asiakkuus mahdollista ja olihan se. Heinäkuussa 2011 liityin joukkoon kummaan ja päivääkään en ole katunut. Vaikka takapakkia tuli syksyllä ärhäkkänä ilmenneiden ja viimeiseen asti helkkarin kipeiden sappikivien muodossa, niin periksi ei ole annettu. EIKÄ ANNETA!

Takana on yhteensä 40kg itsestä irtikaristeltua läskiä. On muuten 80 voipakettia!!!
Salillakin olen oppinut käymään ja nauttimaan treenaamisesta. Maatalouslomittajan työ toki vaatii oman veronsa, mutta asioiden kanssa eletään ja tullaan toimeen hetki kerrallaan, vaikka vaikeaa se välillä on.
Mun itsepäisellä luonteella tosin mennään läpi vaikka harmaan kiven, vaikka se otsaan vähän sattuisikin.

Kun ortopedi ilmoitti haluavansa nähdä minut 14.9.2012, niin siinä olikin samalla passeli etappi päivä. 4kk aikaa saada viimeinen ylimääräinen 10kg pois! Yhteys päävalmentaja Mentulaan, jota menin sitten tapaamaan 14.5. kotiintuomisina oli uudet-vanhat ruokavaliot, joilla lähdetään tätä viimeistä suurta pudotusta aloittamaan.

Ajattelin jakaa sitten blogin kautta tämän viimeisen kiristelyni julki. Samalla saatte todennäköisesti tutustua maatalouslomittajan raadolliseen työhön, joka alkaa kukonpieraisun aikaan aamulla ja päättyy joskus illalla. Kesäksi anoin itselleni kevennetyn työajan, jotta saan uusiutuneen elämäni kuntoon ja viimeiset kilot kiristeltyä ilman isompaa työstressiä. Elämänmuutos on ollut rankkaa aikaa niin itselle kuin läheisille. Vanhempani ja mieheni ovat minua tukeneet todella paljon. Entisestä kaveripiiristä on jäljellä enää yksi, muut ovat kaikonneet. Tämä yksi onkin sitten se kullan arvoinen ja tosiystävä, joka tukee projektissa, luottaa siihen että onnistun, sekä hyväksyy minut sellaisena kuin olen.

Nyt on menossa kiristelyn 4. päivä. Virtaa ja motivaatiota ainakin piisaa, vaikka muille jakaa. Kolme ensimmäistä päivää vietin vapaapäiviä työstä, tänään sitten alkoikin työputki. Nyt keitetään allekirjoittanut kunnon sopassa heti kiristelyn alkuun, niin voi selvitä sitten loppukesän liput liehuen!

May the Force be with ME!