14.7. koitti odotettu tankkauspäivä, samana päivänä juhlistettiin parhaan ystävän häitä. Osuipa nappiin samalle päivälle. :)
Tankkauspäivä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Kroppa alkoi olla väsynyt, pää onneksi veti, niin tuli työt tehtyä ja ohessa treenattuakin. Tosin ajatuksetkin kulkivat kuin täi tervassa ja kaiken sai varmistelemalla varmistella viiteen kertaan, jotta oli varma että oli käsittänyt asian oikein.
Sanoi korvienväli mitä hyvänsä, niin tankkauspäivän aamuna tehdyt mittaukset puhuivat karua totuutta. 2kk:n aikana oli kiloja lähtenyt 2. Senttejä oli taasen karissut sitten roppakaupalla. Pelkästään vyötäröltä 7cm kaikonnutta rasvaa. Kesäkuussa ostetut housut eivät enää kykene vastustamaan maan vetovoimaa, vaan pyrkivät kohti nilkkoja oma-aloitteisesti.
Tankkauksen jälkeisenä aamuna sitten suorittiin reippaana salille yläkroppaa pumppailemaan ja seuraavana päivänä odottelikin treenit Kivisen Teron komennossa Tampereella. Kyyti oli kylmää(tai siis aika lämmintä...), kun takareisille ja pohkeille kerrottiin, että mitä kuuluu ja kuka käskee. Osui ja upposi. Meni viisi päivää siihen, että tuo huonompi jalka toipui treeneistä. Mainittakoot, että muut treenit ja työ hoideltiin tästä huolimatta.
Lauantaina 21.7. olikin kauan odotettu motivaatiopläjäys Tampereella, eli Fitfarmin pt-päivä. Selkäsauna á la Juha Mentula tällä kertaa kierrokseen. Aivan jäätävää.
Ja sitten viime aikojen pohdintaa. Väsymys on vaivannut ihan urakalla. Salakavalastikin se on saattanut hiipiä luokse ja hyökätä kimppuun, ihan vain yhtäkkiä veto häviää eikä asialle vaan voi mitään. Silti on vain porskuteltu etiäppäin. Tämähän on kuin jonglööraisi. Vuosi sitten tuli harjoiteltua vain parilla pallolla ja nyt kun on ruokavalio kiristynyt sekä treenipäiviä on tullut lisää, sekä treenaaminen on koventunut, niin pallojakin on tullut lisää. Tähän vielä päälle työ. Jokainen aamu kuvannollisesti heitetään ne pallot ilmaan ja pidetään ne siellä loppupäivän. Jos joku putoaa, niin uudelleen vaan, ilman taukoja. Yö huilataan ja seuraavana aamuna sama alkaa uudelleen. Vuosi sitten en olisi tähän pystynyt. Eli pitkäjänteisyys on kannattanut ja tästä on tullut huomaamattaan elämäntapa.
Ihmisten tietynlaiseen kateelliseen panetteluun ja dissaamiseen tottuu, sen oppii olemaan huomioimatta. Onhan Mentulan Jarikin maininnut, että sosiaalinen elämä on katabolista ja valitettavaa on, että tämä sanonta pitää paikkaansa.
Panostankin jatkossa sen minimaalisen sosiaalisen elämän rippeiden laatuun, en määrään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti