Oli synkkä ja myrskyinen yö, elokuussa 1980, kun 25. päivä aamuyöllä putkahdin maailmaan.
Varmaan koko lapsuuteni ja nuoruuteni olin ja elin normaalipainon ylärajoilla. Siinä pienessä pyöreydessä tuli luettua takataskuun tietoliikenneasentajan paperit ja amk:n kautta suunnistettua ensin hevoshommiin ja sitten maatalouskouluun. Pieni pyöreys pysyi kaikessa vauhdissa mukana. Maatalouslomittajan hommia aloin tekemään vuonna 2003, edelleen pienesti pyöreänä. 2006 jouduin oman hevoseni kanssa pienoiseen onnettomuuteen teloen itseni aikalailla pahasti, tuon jälkeen minusta tuli sitten suuresti pyöreä. Tuli sairasteltua enemmän tai vähemmän useampi vuosi, leikkauspöytäreissuja en jaksa edes enää laskea. Hevosmällistä jäi "muistoksi" murtuman aiheuttama nivelrikko nilkkaan ja sen kanssa tässä koitetaan taaplata päivä kerrallaan eteenpäin.
Syksyllä 2010 päätin, että kilot saa kyytiä, normaalipaino kutsuu. Aloitin karppaamaan, ei oikein ollut mun juttu, enkä sen kanssa osannut elää.
Tammikuussa 2011 huomasin Jutta Gustafsbergin mainostaman Fitfarmin GoFatGo -kampanjan ja läksin mukaan asenteella "katsotaan vaan ei tääkään toimi".
Voin ilokseni todeta, että olin niin väärässä, kuin vain pystyin olemaan. GFG:n jälkeen tottakai mukaan Liteen, sitten taas GFG:lle ja vielä kerran Liteen.
Viimeisen Liten aikaan tuntui, että haluan tältä hommalta enemmän jotain "omaa" ja ennenkaikkea haastetta, lähetin anelun FitFarmille, että olisiko pt-asiakkuus mahdollista ja olihan se. Heinäkuussa 2011 liityin joukkoon kummaan ja päivääkään en ole katunut. Vaikka takapakkia tuli syksyllä ärhäkkänä ilmenneiden ja viimeiseen asti helkkarin kipeiden sappikivien muodossa, niin periksi ei ole annettu. EIKÄ ANNETA!
Takana on yhteensä 40kg itsestä irtikaristeltua läskiä. On muuten 80 voipakettia!!!
Salillakin olen oppinut käymään ja nauttimaan treenaamisesta. Maatalouslomittajan työ toki vaatii oman veronsa, mutta asioiden kanssa eletään ja tullaan toimeen hetki kerrallaan, vaikka vaikeaa se välillä on.
Mun itsepäisellä luonteella tosin mennään läpi vaikka harmaan kiven, vaikka se otsaan vähän sattuisikin.
Kun ortopedi ilmoitti haluavansa nähdä minut 14.9.2012, niin siinä olikin samalla passeli etappi päivä. 4kk aikaa saada viimeinen ylimääräinen 10kg pois! Yhteys päävalmentaja Mentulaan, jota menin sitten tapaamaan 14.5. kotiintuomisina oli uudet-vanhat ruokavaliot, joilla lähdetään tätä viimeistä suurta pudotusta aloittamaan.
Ajattelin jakaa sitten blogin kautta tämän viimeisen kiristelyni julki. Samalla saatte todennäköisesti tutustua maatalouslomittajan raadolliseen työhön, joka alkaa kukonpieraisun aikaan aamulla ja päättyy joskus illalla. Kesäksi anoin itselleni kevennetyn työajan, jotta saan uusiutuneen elämäni kuntoon ja viimeiset kilot kiristeltyä ilman isompaa työstressiä. Elämänmuutos on ollut rankkaa aikaa niin itselle kuin läheisille. Vanhempani ja mieheni ovat minua tukeneet todella paljon. Entisestä kaveripiiristä on jäljellä enää yksi, muut ovat kaikonneet. Tämä yksi onkin sitten se kullan arvoinen ja tosiystävä, joka tukee projektissa, luottaa siihen että onnistun, sekä hyväksyy minut sellaisena kuin olen.
Nyt on menossa kiristelyn 4. päivä. Virtaa ja motivaatiota ainakin piisaa, vaikka muille jakaa. Kolme ensimmäistä päivää vietin vapaapäiviä työstä, tänään sitten alkoikin työputki. Nyt keitetään allekirjoittanut kunnon sopassa heti kiristelyn alkuun, niin voi selvitä sitten loppukesän liput liehuen!
May the Force be with ME!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti