Kadonneen vyötärön metsästys

Välietappipäivä alkaa olla käsillä. Flunssaa on podettu kohta viikon verran ja buranaa sekä vitamiineja on kulunut aika tavalla. Pelonsekaisin tuntein astelin pari päivää etuajassa vaakalle ja siellä se lepää, välitavoite on saavutettu! Painoa on pudonnut nyt yhteensä 45kg! Tarkat mitat ja tulokset sitten torstaina, perjantaina syödään puuroa. :)
Tässä luvattuja kuvia matkan varrelta:

Ensimmäiseksi surullinen alkutilanne ajankohta heinäkuu 2009, tämän jälkeen tilanne pysyi painon ja koon osalta suunnilleen samana:

Sitten kuosi, kun takana on 2x GFG ja 2x Lite, eli pt-taipaleen alkuvaiheesta heinäkuussa 2011:

Päivän kunto 16.4.2012, kun takana on yli 6kk pt-asiakkuutta sekä rajuna podetut ja sittemmin leikatut sappikivet(eli inha jarru projektissa):

Seuraavana pirteä kesäkuva lomareissulta kesän kiristelyjen jo alettua, eli Särkänniemessä oltiin 10.6.2012:

Kiristelyn puoliväliprofiili, ystävän hääpäivänä(ja se ainoa tankkaus koko kesänä) 14.7.2012:

 Sitten ne tämänpäiväiset. Kuntohan on pikkasen turvoksissaoleva, kiitos buranan ja flunssan, mutta muutosta on tullut enivei:

Ratsastushousujen koko on pienentynyt koosta 48 kokoon 36.

Perjantaina syödään puuroa :)
Katsellaan miten matka jatkuu, kiinteytymistä tartteis ainakin rutkasti. Vaakaan tuijottelu loppuu taas torstaina, jolloin laitan digivaakaan patterit paikoilleen, että saan tarkan lukeman(tällä hetkellä on tuollainen kiekkovaaka käytössä, jotta tietää edes suurinpiirtein suunnan). Kuvat ja mitat ratkaisee.

ISO KIITOS ohjeista ja tsempeistä kuuluu kyllä Jari "Bull" Mentulalle. Monesti tuli mietittyä, kun korvienväli hannasi vastaan, että koodaisiko Jarille, sitten pieni ääni huuteli takaraivossa, että "se vastaa kuitenkin, että 'LOPETA SE TURHA AJATTELU JA TEE'".

Projektini myötä olen saanut lisäksi monta monituista uutta tuttavaa ja jopa ystävää, ketkä ovat sitten tsempanneet ja tukeneet vaikeina aikoina. Ja KIITOS myös Sussulle, joka olet aika vierestä seuraillut ja tsemppaillut, sekä ottanut loputtoman määrän kuvia pyydettäessä, sekä mahdollistanut aerobisen liikunnan lainaamalla hevosta, saaden samalla aikaan vanhan sanonnan "hevosella on iso pää, anna sen murehtia puolestasi" toteutumisen.

Kiitos myös perheelle sietokyvystä, eritoten mies on ollut kovilla. Ja kiitos niille ketkä eivät ole loukkaantuneet, kun olen omissa eväissä liikuskellut, eivätkä talon tarjoilut ole "kelvanneet".

Matka jatkuu ja kunhan tämä flunssa hellittää, niin rauta alkaa saamaan kyytiä entiseen malliin.

This is my life!